Varoitan : yökuvien laato on vain jotain nii järkyttävää ja saa mun sapen kiehumaan. Oikeasti yritin muokata niistä hyviä, mutta kuten näkyy ei tainnut ihan onnistua.. nojoo lukekaa osaa >8D

***

Lynchien elämä oli vihdoin alkanut rullata. Talo oli rakentunut ja enää tarvitsi viimeiseiset viimeistelyt.  Evelyn oli käynyt lääkärissä ja sielä sanottiin että he saisivat tyttären.

"Eve... meiän elämä alkaa vihdoin olla hyvää eikö vain?"

"Joo... ei oo minkäälaista huolta".. niinhän te luulette...

Samassa puhelin soi.

"Lynchien kartano, Kennedy puhelimessa"

"10 vuotta..."

"Anteeksi?"

"10 vuotta.." Samassa puhelu loppui.

"Kuka sielä oli?"

"Joku heebo joka hoki '10 vuotta'

"Tiesiksä että toi sun asus on naurettava?"

"No hei nallet on muodissa"

"Juu juu.."

"No mä tiedän että tykkäät tästä paidasta"

"Niinhän sä luulet"

Hempeily hetken jälkeen Eveä rupesi väsyttämään, joten pariskunta siirtyi makuuhuoneen puoleel.

Pikkutuntien aikaan ovi avautui. Rosvo nimeltään Nadja Murtovaris, joka oli vannottanut kostoa Kennedylle päätti tulla ryöväilemään.

"Koston aika on tullut"

Onneksi Kennedy oli herännyt oven avaamiseen ja hän oli kuullut Nadjan kuiskailun.

"Haloo onko Kaunialan poliisissa? Täällä on Kennedy Lynch"

"Wassääääääbbbb Kennudi?"

"Rob.. nyt ei ole aikaa pelleilyyn. Murtovaris on täällä"

"Mu-murtovaris? Mä tuu nihan heti!"

Kennedy keräsi rohkeutensa ja käppäili olohuone/keittiöön.

"Nadja.. tapaamme jälleen"

"Aah Kennedy. Oletko valmis kokemaan karvaan kohtalon?"

"Niinhän sä luulet"

Samassa Rob sankarillisesti tuli Lyncheille ja kun Murtovaris hoksasi tämän hyökkäsi nainen poliisin kimppuun kuuluisalla Vampyyrtekniikalla!

"Ei Vampyyriä!"

Vampyyrtekniikka onnistui ja Nadja pääsi karkaamaan.

Masentuneena Rob jäi kyynelehtimään Lyncheille.

"Mä en taida enää olla sama poliisi niiku tunti sitten.."

"Etpä etpä voitko lähteä mun pitää siivota!" Myötätunto a la Ken.

Kennedyn onneksi Eve ei ollut herännyt rämääkkään.

Kun aamu alkoi pikkuhiljaa valjeta tunsi Eve vatsassaan pistävää kipua. Neippänä nousi ylös ja näki sänkynsä lainehtivan verestä ja vesimäisestä nesteestä.
"Ke-kennedy... mä taidan...*uuh* synnyttää" Evelyn soperteli.

Even onneksi Kennedy nousi ylös ja neuvoi häntä hengittämään.

"Kyllä mä sen tiedän... pi-pitäiskö *uuh* sun soittaa *AAEG* ambulanssi?"

"Se taitaa olla aika myöhäistä nytten"

Piakkoin maailmaan putkahti pieni enkeli tyttö Angelina Lynch.

"Voikun sä olet hurmaava", Evelyn leperteli lapselleen.

Kennedy otti Angien itselleen ja kun molemmat luulivat, että synnytys on ohi tapahtui jotakin.

 

Nimittäin maailmaan putkahti toinen tyttö Stefani Lynch. Eli luomukaksoset...

"Voi kulta me saatiin kaksoset. Aika outoa ettei se lekuri nähnyt molempia!"

"No huomaa, että Stefani on pienempi ku Angie. Ehkä johtuu osittain siitä"

"Kuule mä olin vähä säästänyt työrahoja, ja tota. Ostin tytöille kehdon. Joo siinä kaksi, koska ajattelin että toinen tyttö olis myös kiva, mutta hupsista keikkaa se tulikin jo!"

"Voi kiitos!"

Kennedy oli onnelinen ja hän rakasti tyttäriään todella paljon mutta siltikin Evelynin ja Georgen suhde mietitytti häntä. Jospa se huora pettää mua ja kaikki on kulissia?

Onneksi kimppakyyti saapui ja Kennedy sai muuta ajateltavaa.

"Miksiköhän Ken ei sanonut mulle heippa ku se lähti töihin vaa katto kauheen murhaavasti... oonko mä tehny jotaki?" Evelyn jutteli makuupatjalle samalla kuin siivosi sitä.

Evelynin äidin vaistot heräsivät ja hän vaihtoi asunsa hiukan äidillisemmäksi

"Mitäs pikku Angie tykkää mamulin asusta?"

Evelyn päätti tehdä itselleen tonnikalajuustokalkkunasikapestomakaroonikynsivoileivän.

Samassa Ken tuli sisälle.

"Hei kulta", Evelyn lirkutteli Kennedylle haukaten tonnikalajuustokalkkunasikapestomakaroonikynsivoileipäänsä.

"Mmh", Kennedy vain hymähti ja otti jääkaapista kaljan.

Se valehteleva ämmänkuvatus. Pitää ihan helvetinmoista kulissia koko ajan... se ämmä...

 

Lynchien perhe-elämä alkoi kariutua. Ken ei miltein koskaan puhunut Evelynille, ja vain sanoi tyttärilleen pahoja aisoita Evestä.

"Älä luota siihen ämmään pikku Steffie... usko iskää.. älä luota", Kennedy sanoi Stefanielle joka ei ymmärtänyt, onneksi, yhtään mitään ja jokelteli onnellisesti.

Kennedy ei enää edes halunnut tehdä Evelynille ruokaa, joten naisen oli tehtävä ruokansa itse ja syödä yksin. Ja aina kun Evelyn meni kehtojen lähelle heitti Kennedy häntä sillä esineellä joka osui hänen käteensä.

Kennedy myös nukkui päivät pitkät. Kohta oli jo kulunut kaksi vuotta Angien ja Steffin syntymästä  ja Evelyn tunsi itsensä vähemmän äitimäiseksi.

"On aika muuttaa tyyliä"

Evelyn vahtoi asuaan, ja hankkia pidennykset ja hillitä  hiukan meikkiään.

Uudistunut Evelyn Lynch.

Evelyn yritti olla mahdollisimman hyvä vaimo Kennedylle, että saisi miehen taas puhumaan hänelle. Tyylivaihdoksen jälkeen nainen siivosi...

Siivosi...

Siivosi...

Siivosi..

Ja siivosi vielä lisää...

Evelyn päätti ottaa sanomalehden ja etsiä asuntoja Veronalasta. Sielä oli puhdasta ilmaa ja ei niin stressaavaa kuin Kaunialassa. Juuri sopiva paikka Lyncheille.

Seuraavana aamuna kun Evelyn oli hakemassa postia hänen näki Testamenttikulman kirjeen. Kun hän aukaisi kirjeen sielä luki, että Evelynin äiti oli jättänyt tytärelleen 250 000§ testamentin. Nainen oli säästänyt rahojaan ja nyt Lynchit olivat vielä rikkaampia.