NONII!!! Ehkä saan jopa tän osan ulos ennen uutta vuotta? Ei ehkä :( tunti vaan aikaa ja viime osaan meni 2h, no jokaaa tapauksesssaaa!!! Osa 2 ->>

***

Evelyn heräsi aamulla kauheaan päänsärkyyn ja huonoon oloon. Ainoa joka sai Evelynin iloiseksi ja hiukan piristyneeksi oli George. Hän pääsisi näkemään hänet tänään.

"Huomenta prinsessa!" Evelyn huudahti Jelonalle joka oli ulkona koko yön.

"Sinun piti tulla sisälle, eikä jäädä ulos, höpsö koira"

Evelynillä oli pieni vaate kriisi. Hän ei oikein tiennyt ookein mitä olisi pitänyt laittaa päälle. Ehkä hiukan rivoa?

Sitten Evelyn sai valittua hyvät kuteet Georgen tapaamista varten.

Evelyn pohti Georgea ja häntä. Olisiko George hänelle oikea? Jospa hän oli vain joku sekopää... Kyllä se Eve selviää, kyllä se selviää...

Entä jos George vihaa mua? Jossei se rakastakkaa mua tai jos se on homo mitä mä sit? Mä rakastan sitä jätkää, ihan hel... sairaan paljon. 

Äämy on näemmä tuonu päivän lehden. Jospa täl kertaa löytyisi Esiintyjä uralt löytyis töit... ihan sen kannalta et saisin kultaisen haudan... kun mä sit joskus kuolen..

Ääh ei tietenkää oo.. vaan tankotanssijan, siivojan ja hammaslääkärin ura löytyy... enkä mä taida haluta miksinään noista... onhan koehenkilönä olo ihan hyvä ura, kun siitä saa suhteellisen hyvää palkkaakin.

Jelona oli tosi sottainen koira joka aina kaatoi Evelynin roskiksen. Hyi hemmetti, Evelyn kirosi.

Eve yritti olla mahdollisemman siisti, kun asui yksin nykyään, mutta ainahan se ei ollut mitenkään kauhean kivaa. Hei c'moon kuka nyt tykkäis siiivota?!

Siivous kun on niiin rankkaa niin Evelynin oli päästä lepäämään, mutta ei hän ehtinyt kauheasti rentoutua kun kimppakyyti jo saapuikin. Perhana...

Voikun nätti .__. totta kaai Even piti mennä töihin, eikä ehtinyt tutustuu tähän

Toivottavasti mä ees ylentyisin... kun olis rahalle käyttöä... Evelyn mutisi itsekseen.

"Ooksä ihan sekopäinen? Puhut itsekses, hyvä luoja", Evelynin kuljettaja sanoi, ja katsoi vihaisesti Eveä.

Jelona ei ollut kauhean ystävällinen, ihmisiä kohtaan. Etenkään lenkkeilijöitä.

"Ikeä koira älä tapa mua!" Lenkkeilijä huusi Jelonalle

Evelyn saapui perusnopeasti työstään, josta oli saanut ylennyksen ja mojovan bonuksen 1000§

Evelynillä oli kiireinen koko päivän siivoten, maksoi laskuja ja vei Jelonan ulos. Kun hän saapui kotiin puhelin pirisi.

"Mmm... Evelyn Lynch puhelimessa"

"Hei täällä on Austin Tabert. Haluaisin vieidä sinut ulos Stadiin", Austiniksi esittäytynyt mies sanoi. Evelyn empi. Hän ei kauheasti välittänyt tuntemattomien seurasta, mutta ehkä Austin olisi komea, ja ehkä heillä synkkaisi

"No voin tulla. Tavataanko Bileys Purkutalossa", Evelyn ehdotti. Se sopi Austinille loistavasti.

Evelyn soitti taksin ja lähti kohti Stadia, muttei halunnut lähteä yksin.

Hän nimittäin otti Jelonan mukaan, turvaksi vain.

He saapuivat parissa kymmenessä minuutissa. Austin ei kyllä ollut mikään napupala, mutta Eve ei halunnut olla töykeä.

Evelyn päätti testata karaoke taitojaan. Kuule Eve, sä et oo kovinkaa hyvä, joten tuu pois ennen ku nolaat ittes ja mut!

Eve päätti mennä istumaan ku Austin päätti tulla Even luokse

"Eve mä haluun alkaa olla olee sun kaa", Austin töksäytti.

"Anteeks?"

"Haluun-alkaa-olee-sun-kaa", Austin jatkoi. Eve vain nauroi ja kieltäytyi.

"Enpä nyt taida Austin, hyvä läppä btw"

Eve halusi lopettaa treffit tähän.

"Austin sä oot ihan all right, mutta sä et oo mun tyyppiä, kun mä etin jonkun muun tyyppistä simiä", Evelyn sanoi. Austin ymmärsi täysin, ei hänkään pitänyt Evestä.

Evelyn meni istumaan lähimmäiselle penkille Jelonan kanssa.

"No nii Jelona ollaan kaksin varmasti ikusesti.." Evelyn sanoi masentuneesti. Onneksi ees George on ees olemassa... GEORGE! Unohdin hänet täysin!

Evelyn nousi nopeasti ylös ja piippaili taksin numeron
"Hei täällä on Evelyn Lynch. Haluaisin taksin Bileys Purkutaloon todella nopeasti!"

Ei aikaakaan kun taksi saapui.

"Jelona nyt tai ei koskaan, mun on löydettävä George"

Taksi saapui Vaatekauppaan. Evelyn pyysi taksikuskia jäämään, mutta hänestä se oli mahdoton ajatus. Evelyniä ei sillä hetkellä kiinnostanut mitä taksikuski sanoi hänen oli nähtävä George.

Evelyn juoksi kaupan sisään nopeasti, mutta pysähtyi kuin seinään. Gerogen tilalla oli tyttö.

"Missä George on?", Evelyn kysyi värisevällä äänellä. Tyttö katsoi häntä virnistäen.

"Yliopistossa", tyttö sanoi kylmästi

"Missä yliopistossa"

"Mistä helvetistä sä luulet et mä tiedä, ei se oo mun poikaystävä tai mitään, vaikka se voiski olla, miks sen pitää seurustella Amy Jonesin kanssa?" Tyttö rupesi valittamaan elämästään. Evelyn jäätyi. George... seurusteli?

"Kiitos avustas...", Evelyn sai sanottua ja lähti pois kaupasta.

Evelyn soitti taksin takaisin kotiin. Hän yritti pidätellä itkuaan. George seurusteli, ja vielä Äämyn kanssa...

Taksi tuli ja Evelyn pääsi kotiin. Kyyneleet valuivat hänen kasvojaan pitkin, mutta taksikuski ei ollut moksiskaan. Ainoa kommentti joka häneltäkin tuli "Älä sitten sottaa tuolejani kyyneleisiisi, se on hankalaa saada pois!"

Päivät vierivät ja yhtenä yönä Evelyn oli etsimässä taas töitä saapui hänen tontilleen nainen, joka oli pukeutunut oudosti. Lontoossakin oli samanlaisia naisia, heitä kutsutiin mustalaisiksi. Nämä ihmiset ryöstelivät taloja, ennustivat, manasivat, taikoivat... heitä kutsutiin Evelynin kotikunnilla noidiksi, mutta tämä nainen oli erilainen, Evelyn ei vain tiennyt miten.

Evelyn keräsi rohkeutensa, ja päätti mennä tervehtimään mustalaista. Nainen vain koputti kärsimättömänä Evelynin ovelle.

"Hyvää iltaa, olen Evelyn ja asun tässä talossa", Evelyn tervehti. Mustalaisnainen vain hymyili.

"Olen Isadora, ja pystyn saamaan sinulle puolison... mojovaan hintaan tietenkin", Isadoraksi esittäytynyt nainen sanoi. Evelyn empi. Pitäisiköhän hänen lähettää nainen pois ennen kuin menettäisi koko omaisuutensa.

"Hyvä on. Jos kerran osaat loihtia minulle miehen otan tarjouksen vastaan", Evelynin sanoi hiukan viekkaasti. Isadora naurahti

"Pidän asenteestasi tyttö. Koska olen niin hieno ihminen annan ensimmäisen kerran ilmaiseksi", Isadora sanoi. Hyvä diili... mutta onko se luotettava?

Parin simsalabimin jälkeen taivaalta tippui mies. Mies ei ollut mitenkään hyvännäköinen, joten hän sai lähteä.

Evelyn hyvästeli hänet... hmmm... erikoisella tavalla? Eve et kai vain ole hiukan epätoivonen..?

Evelyn päätti hyvästellä mustalaisnaisen, pelkkä huijausta koko roska. Kun Evelyn pääsi sisälle puhelin alkoi soimaan. Kuka hemetti soittaa tähän aikaan yöstä?

"Haloo?"

"Evelyn, täällä on George. Anteeksi etten ilmoittanut että lähden yliopistoon mutta mut valittiin vasta pari päivää sitte tänne jaja, tää oli tilaisuus", Georgen ääni sanoi iloisena puhelimen toisesta päästä.

"Aha", Evelyn sanoi kylmästi.

"Eve mikä sul on?" George kysyi. Hän huomasi että Evelyn oli hiukan loukkaantunut

"Älä kutsu mua enää koskaa Eveks. Mä vihaan sua senki saastanen paska! Mikset voinu kertoo et seurustelet Amyn kanssa? Mä luulin et sä rakastat mua", Evelyn sanoi vihaisena. Suru oli sekoittanut hänen päänsä ja hän paljasti vahingossa tunteensa Georgelle.

"Mä en oo Evelyn, KOSKAAN ees rakastanut sua! Mistä hemmetistä sä vedit tollasen johtopäätöksen? Mä rakastan Amya! Se on raskaana ja me mennää naimisiin. Se on mun rakkaani!", George rääkyi puhelimen toisesta päästä. Evelyn tunsi vihan purkautuvan

"Helvetin kusipää! Painu vaan Amyn syliin! Mä niiin toivon et se sun äpäräs kuolee!" Evelyn huusi puhelimeen ja sulki puhelimen Georgen korvaan.

Evelyn päätti purkaa turhautumista ja suruaan Jelonan kanssa leikkimiseen.
"Voi pientä rakastani, mä rakastan sua niin paljon! Ethän sä koskaa jätä mua?", Evelyn jutteli Jelonalle, joka vain hakkui ja liikutteli häntäänsä iloisesti

Evelyn oli saanut lahjaksi mustalaisnaisen tuomalta mieheltä koiran pedin. Nyt Jelonalla olisi hyvät oltavat, vaikka joutuikin nukkumaan ulkona.

Evelyn poti aikamoista masennusta. Hän oli todellakin rakastanut Georgea, ja nyt hänestä olisi tulossa isä ja hän unohtaisi täysin Evelynin olemassa olon.

Evelyn heräsi pirteänä uuteen päivään. Tänään hän menisi uudestaan mies jahtiin, ja ei ihastuisi teineihin. Ei enää ikinä!

Evelyn kävi aamulla kylvyssä ja se tuntui todella hyvältä. Yö oli ollut viileä kesäyöksi, ja lämmin kylpy auttoi asiaan todella paljon.

Aamulla Evelyn näki jotakin todella outoa. Amy oli näemmä seurannut Georgea yliopistoon ja Evelynilla olisi uusi lehdentuoja.
"Huomenta, Evelyn-neiti! Kaunis päivä tänään", lehdenjakaja sanoi ja vilkutti iloisesti hänelle.

"Kiitos samoin. Kyllä todella tänää on kaunis päivä!", Evelyn sanoi ja hymyili iloisesti pojalle.

Evelyn katsoi päivän lehdestä olisiko tällä kertaa töitä Esiintyjäuralta mitään töitä. Evelynin harmiksi taaskaan ei ollut.

Kun hän oli viemässä lehteä roskiin hän näki Georgen. Mies hymyili hänelle. Evelyn tunsi samaan aikaan onnellisuutta, mutta samalla vihaa.

"Mi-mitä sinä täällä teet", Eveyn sai kakaistuksi ulos. George vain hymyili.

"Tulin vain ilmoittamaan, että äpäräni on kuollut, ja kaikki on sinun syytäsi. Senkin takapajulan lontoolaishuora. Mä rakastin sitä lasta! Se oli mun tuotosta. Mä en olis halunnu luopuu siitä, mä rakastin sitä", George sanoi kylmästi, täynnä ivaa.

"Mä-mä en tarkotanut sitä. En mä halunnu et sun lapses kuolee, ku totta kai mä ymmärrän et sä rakastit sitä", Evelyn sanoi. Tytöllä oli omatunnon tuskia. George vain hymyili julmasti.

"Evelyn, mä takaan sulle että tapan sut, ja sun lapses, jos sä niit joku päivä saat. Säkää et koskaa saa kokea miltä tuntuu olla äiti. Ja jossä yrität saada sen jälkeenki lapsen, ja jos saat sen mä tapan senki, ja sun miehes. Sä jäät yksin, ja kantsii lukita koiras sisälle. Et voi koskaa tietää jos löydät sen tapettuna jostaki", George sanoi ja lähti kävelemään tontilta.

"Ai niin... Amykin kuoli", George sanoi ja käveli pois.

Evelyn juoksi sisälle taloonsa ja rojahti lattialle. Hän tunsi miten kyyneleet virtasivat hänen silmistään. Mä tapoin Amyn ja sen lapsen. Tää kaikki on mun syytä ja nyt George vihaa mua, ikusesti... ja se viel aikoo tappaa koko mun perheeni. Jos mä saan sellasen mun on muutettava pois.... mä en aijo päästää sitä sekopäätä mun perheeni lähelle.

Evelyn päätti koota itsensä ja kuivata kyyneleensä.
"Ai niiin mun piti viedä se lehti roskiin, ennen ku se mädäntyy tonne pihalle", Evelyn sanoi itsekseen. 

Kun Eve oli lähdössä ulos talosta hän näki posteljoonin. Sen kauniin jonka hänen oli määrä tavata, tai edes tervehtiä..

"Hei mä oon Evelyn Lynch ja asun tos hienos luksuslukaalis", Evelyn sanoi. Posteljooni naurahti.

"Mä oon Doris, ja mä tuon sulle joka päivä postit, kuten varmaa huomaatki", Doris sanoi. Hänellä ja Evelynillä synkkasi todella hyvin.

"Oli kiva tavata, Evelyn mut mun on jatkettava matkaa. Ai nii mun sukunimeni on McDonnel. Et jos haluut joku päivä soittaa löydät mut osotekirjasta", Doris sanoi. Vai et ihan Doris McDonnel, kohta tuut olee Doris Lynch josse musta riippuu.

"Okei soitan sulle joku päivä", Evelyn sanoi ja katsoi Doriksen menoa.

Samassa Even kimppakyyti saapui.

"Heippa Jelona", Evelyn huusi koiralleen joka vain raapi itseään.. Toivottavasti sil ei oo kirppuja.

 

Jelona meni nukkumaan uudelle pedilleen, joka varmasti kohta kastuisi, kun ulkona satoi vettä. Raukka koira :(

Töistä tullessaan Evelyn päätti tehdä sen tyylillä. Eve jalat varmaa amputoitiin töissä tai jotain?

Evelyn pääsi kotiin turvallisesti, ja hän omisti vieläkin jalat. JEE!

Evelyn sai töistä lahjaksi kylpyammeen, nyt hän pystyi pestä kirppuisen Jelonan.

"Jelonaa!", Evelyn kutsui koiraa joka saapui iloisesti kylpyyn. Nopeasti Jelona saatiinkin puhtaaksi.

Evelyn oli tuonut töistä kotiin naisen. Naisen nimi oli Tracy Cho.

George tuli ensi kertaa Even luokse välikohtauksen jälkeen. Hän vain mutisi omituisia

"Kohta Eve, kohta..."

Kello kävi jo kahta ja Tracy oli vieläkin Even luona

"Tracy eikös sun kantsis lähtee kotiin? Kun kello on kohta kolme", Eve kysyi. Tracy vain nauroi.
"Eei minun tarvitse", Tracy sanoi. Eve tunsi olonsa vaivautuneeksi hän halusi Tracyn äkkiä pois hänen kodistaan.

"No mä haluaisin mennä nukkumaan niin voisiksä lähteä?" Eve vain sanoi suoraan. Tracy vain nyökkäsi ja lähti pois.

Samassa tontille ilmaantui mustalaiseukko.

"Sä taas...", Eve sanoi närkästyneesti ja mulkaisi naista.

"Minä taas, kyllä. Huomasin että viime kerta ei sujunut odostusten mukaisesti niin.. Haluaisitko taas ilmaisen koekappaleen?" Mustalainen sanoi. Eve empi...

"Ääh hyvä on", Eve sanoi.

Samassa tontille ilmaantui hurmaava mies, nimeltään Kennedy Cox. Eve tunsi miten hänen sydämmensä pahkahtui, ja kun mies hymyili tälle hän oli sulaa vahaa.

"Hei, mun nimeni on Evelyn..."

"Mä oon Kennedy, tuttavallisemmin Ken. Mä työskentelen vapaaehtoisesti yliopiston kunto-ohjaajana"

"Ai... Mä oon Tiede uralla Laboratorioapulaisena", Evelyn sanoi. Kennedy hymyili tälle.

"Sä oot tosi kaunis, tiesiksä sen... sun olen ihanat silmät", Kennedy sanoi. Evelyn huoahti. 

"Ken tosi sulosesti sanottu, sul on ihanat silmät myöskin..", Evelyn sanoi. Ken vain hymyili tälle.

"Mä meen sanattomaks sun seurassas"

Kenin oli lähdettävä, kun aamulla oli jalkapallojoukkueen treenit. Ken veti Evelynin lähelleen ja suuteli tätä.

"Nähää huomenna, mä lupaan tulla", Ken sanoi ja suuteli Eveä.

Evelyn oli huolissaan. Jospa tää suhde menee liian nopeesti. Jospa Kenillä on suhde johonki toiseen, ja se jättää mut?

Evelyn ei jaksanut enää vaivata päätään Georgella. Hänellä oli Ken ja tämä varmasti rakastaisi Eveä maailman tappiin asti. Mutta siltikin Eve ei voinut unohtaa Georgen sanoja. Ne vainosivat häntä..

Aamulla Evelyn heräsi puhelimen pirinään. Kuka hemmetti soittaa tähän aikaan aamusta? Kellohan on vasta seittemän!

"Mmmhm... haloo?", Evelyn sanoi väsyneesti puhelimeen.

"Hei Eve-rakas. Tääl on Ken halusin kysyä, et jos saisin tulla teille tänää.."

"Joo ihan sama, vaikka... koska olisit tulos"

"Ihan just, ku treenit loppu tältä päivältä"

"Oorrait. Nähää kohta"

Evelynille tuli kauhea paniikki. Hän heitti vaatteet vain päälleen ja korjasi meikkiään. Yyh mun hiukset on iihan likaset...

Evelynille tuli pakokauhu. Jospa mun vaatteet oon liian lapselliset sille? Mun pitää pukee jotaki parempaa, ehkä mun alkuperäset vaatteet... Tää sininen paita on kyl hieno.

Samassa Ken tulikin jo Even luokse

"Hei rakas", Ken sanoi ja silitti Even poskea. Evelyn vain hymähteli.

"Eve kulta... Mä tiiän et mä ehkä meen liian nopee, mutta...", Ken aloitti.

"Niin?" Eve sanoi. Ken ei saanut mitään suustaan ulos.

"Ken haluuksä muuttaa mun luokseni", Eve vain tokaisi. Hän ei tajunnut, että oli sanonut sen.. Ken hymyili ja nyökkäsi
"Se oli se asia jonka halusin sanoa.. Mä rakastan sua vaan niin paljon" Ken ja Evelyn halasivat ja suutelivat. Kohta me ollaa Herra ja Rouva Lynch ja me saadaan kasa lapsia!

Ken ei tuonut kuin vajaat 1§ perheeseen. Raha oli tiukalla niin pariskunnan oli pärjättävä muroilla. Ken valmisti mielellään vaimolleen ruokaa, joka sillä hetkellä siivosi kylpyammetta.

"Miltä maistuu?" Ken kysyi.

"Perusmuroilta", Evelyn vai sanoi. Ken harmitteli, kun Evelyn ei arvostanut hänen kokkaustaitojaan.
"Mut kyl nää on parempia, kun mun tekemät", Evelyn sanoi nopeasti ja Ken ilahtui.

"Kiitti rakas"

Tila ongelma vaivasi Kennedyä. Hän halusi töitä, koska hänelle ei ollut vakituista työtä. Hän oli eronnut kunto-ohjaajan työstä. Hän haki töitä poliisi uralta. Sieltä sai mojovaa palkkaakin.

Doris oli näemmä tuonut postin.. hyvin omaperäisesti.

Evelyn oli  maksamassa kirjeita kun näki jotakin jumalaista..

Nimittäin tämän herran. Herra oli tunnettu öljyparonin poika, Daniel Bones. 

"Herra Bones. Mitä ihmettä teette minun tontillani?" Evelyn yritti kuulostaa hyvin viralliselta.
"Tulin vaa iltapäivä kävelylle, kun näin todella jumalaisen olennon, nimittäin teidät..." Daniel sanoi. Evelyn tunsi miten hän punastui

"Eeh... kiitos..", Evelyn sai sanottua. Daniel vain hymyili.

"Sääli kun teillä on näemmä herra talossa, muuten olisin kellistänyt sut tähän ruohikolle ihan heti", Daniel sanoi suoraan. Evelyn vain katsoi häntä suu ammollaan.

Evelyn maksoi postin ja tunsi kuin joku katsoi häntä. Hyi tuhma Daniel, varattu nainen juu nou?

Kennedy ei kauheasti pitänyt Danielista, kun tämä vikitteli tämän tyttöystävää.

Kennedy kutsui Evelynin luokseen ja kaappasi tämän suudelmiin.
"Sä oot mun ykköstyttö tiedäthän sä sen?" Kennedy sanoi tyttöystävälleen.

"Ja sä oot mun ykköskundi", Evelyn sanoi ja suuteli Kennedyä.

Kennedy halusi muuttaa tyyliään, että voisi näyttää Evelynille, että hän ei olisi pelkkä hikinen kunto-ohjaaja.

"Kulta mitä sä teet sielä?" Evelyn kysyi kun tuli ovelle

"Älä tuu tänne! Mee istuu sohvalle jonka ostin meille. Mul on sulle yllätys"

Evelyn meni istumaan Kenin ostamalle sohvalle. Hän kuuli askelia ja näki Danielin edessään. Hän istahti tämän viereen.

"Evelyn mä rakastan sua", Daniel sano ja kaatoi Evelynin sohvalle ja nousi tämän päälle

"Mitä sä.." Evelyn sai sanottua, kun Daniel suuteli tätä. Evelyn potkaisi miehen maahan.

"Senkin saastanen ukko! Mä en halua sua mä rakastan Keniä en sua, oot sairas mee naimaan vaikka Bröönei Störsseliä jos halua mulle on ihan yks ja hailee mut muhun sä et koske!" Evelyn sanoi. Daniel oli hiljaa ja istahti Evelynin viereen, muttei tehnyt mitään.

Samassa Ken tuli ulos uutena miehenä.

"Rakas sä näytät ku filmitähdeltä!" Evelyn huusi ja nousi ylös sohvalta.

Ken tanssiti tyttöystäväänsä, kun Evelyn huomasi jotakin. George! George vain hymyili viekkaasti ja lähti pää kolmantena jalkana pois..

"Kuka toi oli Eve?"

"Mä selitän sulle joskus..." Evelyn sanoi hiljaa

Ken vain nyökkäsi ja näki Danielin vieläkin tontilla.

"Kiva että kävit, mut nyt sun ois aika lähtee", Ken sanoi. Daniel hymyili vain.

"Joo kyllä... heippa", Daniel vain sanoi ja lähti tontilta.

"Kultaa sä oot mun ainokainen rakastan sua ikusesti", Ken lauleskeli Evelynille, joka  vain hymyili.

"Sä oot ihana", Evelyn sanoi. Aah puppy love <3

Kohta puoliin Evelynin kimppakyyti saapui. Oikeesti vaarallisen näkönen täytyy myöntää.

Evelyn lähti töihin ja Ken oli viluttamassa.

"Heippa rakas, tiiän et saat ylennyksen!" Ken kannusti.

"Kiitti kulta!" Evelyn sanoi ja kipusi kyytinsä.

Kun Evelyn oli lähtenyt George ilmestyi taas.
"Hei Ken..." George sanoi. Ken nielaisi.. mistä tuo mies tiesi hänen nimensä.
"Kuka helvetti sä oot? Mee pois mun tontiltani tai soitan poliisit paikalle!" Ken huusi kurkku suorana. George vain nauroi.

"Ei mua Ken pelota", George sanoi ja lähti pois.

Miltein heti puhelin soi, kun George oli kadonnut tontilta.

"Kennedy puhelimessa"

"Mä varotan sua, sun naises on vaarallinen sulle. Mä tapan sut ja teidän tulevat lapsenne, joten kannattaa varoa... nyt mä tiedän miltä sä näytät, ja tiedän miltä Evelyn näyttää... kuoleena"

***

Pelottaviin not tunnelmiin jätän tän kakkos osan. En saanut toista osaa vuoteen 2010 mutta ei se mitään! Sitä enemmän osia tälle vuodelle. Kolmos osa tulee varmasti jonakin lähipäivinä, mutten lupaa mitään.. Mutta anyways kommentoikaa ja kertokaa mielipiteenne!