Varoitan : yökuvien laato on vain jotain nii järkyttävää ja saa mun sapen kiehumaan. Oikeasti yritin muokata niistä hyviä, mutta kuten näkyy ei tainnut ihan onnistua.. nojoo lukekaa osaa >8D

***

Lynchien elämä oli vihdoin alkanut rullata. Talo oli rakentunut ja enää tarvitsi viimeiseiset viimeistelyt.  Evelyn oli käynyt lääkärissä ja sielä sanottiin että he saisivat tyttären.

"Eve... meiän elämä alkaa vihdoin olla hyvää eikö vain?"

"Joo... ei oo minkäälaista huolta".. niinhän te luulette...

Samassa puhelin soi.

"Lynchien kartano, Kennedy puhelimessa"

"10 vuotta..."

"Anteeksi?"

"10 vuotta.." Samassa puhelu loppui.

"Kuka sielä oli?"

"Joku heebo joka hoki '10 vuotta'

"Tiesiksä että toi sun asus on naurettava?"

"No hei nallet on muodissa"

"Juu juu.."

"No mä tiedän että tykkäät tästä paidasta"

"Niinhän sä luulet"

Hempeily hetken jälkeen Eveä rupesi väsyttämään, joten pariskunta siirtyi makuuhuoneen puoleel.

Pikkutuntien aikaan ovi avautui. Rosvo nimeltään Nadja Murtovaris, joka oli vannottanut kostoa Kennedylle päätti tulla ryöväilemään.

"Koston aika on tullut"

Onneksi Kennedy oli herännyt oven avaamiseen ja hän oli kuullut Nadjan kuiskailun.

"Haloo onko Kaunialan poliisissa? Täällä on Kennedy Lynch"

"Wassääääääbbbb Kennudi?"

"Rob.. nyt ei ole aikaa pelleilyyn. Murtovaris on täällä"

"Mu-murtovaris? Mä tuu nihan heti!"

Kennedy keräsi rohkeutensa ja käppäili olohuone/keittiöön.

"Nadja.. tapaamme jälleen"

"Aah Kennedy. Oletko valmis kokemaan karvaan kohtalon?"

"Niinhän sä luulet"

Samassa Rob sankarillisesti tuli Lyncheille ja kun Murtovaris hoksasi tämän hyökkäsi nainen poliisin kimppuun kuuluisalla Vampyyrtekniikalla!

"Ei Vampyyriä!"

Vampyyrtekniikka onnistui ja Nadja pääsi karkaamaan.

Masentuneena Rob jäi kyynelehtimään Lyncheille.

"Mä en taida enää olla sama poliisi niiku tunti sitten.."

"Etpä etpä voitko lähteä mun pitää siivota!" Myötätunto a la Ken.

Kennedyn onneksi Eve ei ollut herännyt rämääkkään.

Kun aamu alkoi pikkuhiljaa valjeta tunsi Eve vatsassaan pistävää kipua. Neippänä nousi ylös ja näki sänkynsä lainehtivan verestä ja vesimäisestä nesteestä.
"Ke-kennedy... mä taidan...*uuh* synnyttää" Evelyn soperteli.

Even onneksi Kennedy nousi ylös ja neuvoi häntä hengittämään.

"Kyllä mä sen tiedän... pi-pitäiskö *uuh* sun soittaa *AAEG* ambulanssi?"

"Se taitaa olla aika myöhäistä nytten"

Piakkoin maailmaan putkahti pieni enkeli tyttö Angelina Lynch.

"Voikun sä olet hurmaava", Evelyn leperteli lapselleen.

Kennedy otti Angien itselleen ja kun molemmat luulivat, että synnytys on ohi tapahtui jotakin.

 

Nimittäin maailmaan putkahti toinen tyttö Stefani Lynch. Eli luomukaksoset...

"Voi kulta me saatiin kaksoset. Aika outoa ettei se lekuri nähnyt molempia!"

"No huomaa, että Stefani on pienempi ku Angie. Ehkä johtuu osittain siitä"

"Kuule mä olin vähä säästänyt työrahoja, ja tota. Ostin tytöille kehdon. Joo siinä kaksi, koska ajattelin että toinen tyttö olis myös kiva, mutta hupsista keikkaa se tulikin jo!"

"Voi kiitos!"

Kennedy oli onnelinen ja hän rakasti tyttäriään todella paljon mutta siltikin Evelynin ja Georgen suhde mietitytti häntä. Jospa se huora pettää mua ja kaikki on kulissia?

Onneksi kimppakyyti saapui ja Kennedy sai muuta ajateltavaa.

"Miksiköhän Ken ei sanonut mulle heippa ku se lähti töihin vaa katto kauheen murhaavasti... oonko mä tehny jotaki?" Evelyn jutteli makuupatjalle samalla kuin siivosi sitä.

Evelynin äidin vaistot heräsivät ja hän vaihtoi asunsa hiukan äidillisemmäksi

"Mitäs pikku Angie tykkää mamulin asusta?"

Evelyn päätti tehdä itselleen tonnikalajuustokalkkunasikapestomakaroonikynsivoileivän.

Samassa Ken tuli sisälle.

"Hei kulta", Evelyn lirkutteli Kennedylle haukaten tonnikalajuustokalkkunasikapestomakaroonikynsivoileipäänsä.

"Mmh", Kennedy vain hymähti ja otti jääkaapista kaljan.

Se valehteleva ämmänkuvatus. Pitää ihan helvetinmoista kulissia koko ajan... se ämmä...

 

Lynchien perhe-elämä alkoi kariutua. Ken ei miltein koskaan puhunut Evelynille, ja vain sanoi tyttärilleen pahoja aisoita Evestä.

"Älä luota siihen ämmään pikku Steffie... usko iskää.. älä luota", Kennedy sanoi Stefanielle joka ei ymmärtänyt, onneksi, yhtään mitään ja jokelteli onnellisesti.

Kennedy ei enää edes halunnut tehdä Evelynille ruokaa, joten naisen oli tehtävä ruokansa itse ja syödä yksin. Ja aina kun Evelyn meni kehtojen lähelle heitti Kennedy häntä sillä esineellä joka osui hänen käteensä.

Kennedy myös nukkui päivät pitkät. Kohta oli jo kulunut kaksi vuotta Angien ja Steffin syntymästä  ja Evelyn tunsi itsensä vähemmän äitimäiseksi.

"On aika muuttaa tyyliä"

Evelyn vahtoi asuaan, ja hankkia pidennykset ja hillitä  hiukan meikkiään.

Uudistunut Evelyn Lynch.

Evelyn yritti olla mahdollisimman hyvä vaimo Kennedylle, että saisi miehen taas puhumaan hänelle. Tyylivaihdoksen jälkeen nainen siivosi...

Siivosi...

Siivosi...

Siivosi..

Ja siivosi vielä lisää...

Evelyn päätti ottaa sanomalehden ja etsiä asuntoja Veronalasta. Sielä oli puhdasta ilmaa ja ei niin stressaavaa kuin Kaunialassa. Juuri sopiva paikka Lyncheille.

Seuraavana aamuna kun Evelyn oli hakemassa postia hänen näki Testamenttikulman kirjeen. Kun hän aukaisi kirjeen sielä luki, että Evelynin äiti oli jättänyt tytärelleen 250 000§ testamentin. Nainen oli säästänyt rahojaan ja nyt Lynchit olivat vielä rikkaampia.

 

Köhi köhi! Kuten varmaan huomasitte neljäs osa tuli.. no se oli keskeneräinen osa! No kuten huomasitte tummat kuvat sönkköytyivät johtuen siitä, että yritin muokata niitä.. tuloksetta tai no tuloksetta: huompaan suuntaan XD mutta siis uus osa tulee varmasti ens viikonloppuna ku meikäpojal alkaa loma! Vannon että osa tulee :D

***

Tunnen itseni tosi huonoksi LC.n kirjoittajaksi kun en ole ilmoittanut itsestäni mitään :______: oho toi äänestys loppu, mutta otan sen "kyllänä" vaikka sielä ei ollutkaan suoraa sellaista :DD mutta eeeei se mitäään... :d joo siis kerron teille tilanteen:
 

Yhtenä sumuisenä yönä Vantaalla, nuori Rommikala oli tietokoneen äärellä. Hän päätti kirjoittaa uuden, neljännen, osan. Hän kirjoitti, kirjoitti, kirjoitti, kirjoitti *tilt* siis kirjoitti sitä peräti 7 h. No sitten aah-niin-rakas vuodatus, juuri loppumetreillä päätti tiltata. Kyllä tiltata. Se harmaantui kaikki ja ei voinut tehdä mitään. Rommikala 7 h työn jälkeen turhautui. Ja hän suuttui, ja loppujen lopuksi hän ei enää jaksanut. 

Elikkäs tarina kertoo siitä, että kun kirjotin tarinaa, vuodatus tiles ja mua rupes ärsyttämään niin paljon, että en jaksanut enää. plus oon ollut nyt koko viikon sairaana (lue. 38-40 astetta kuumetta, limanen keltanen yskä, räkänen nenä) joten en oo jaksanut kirjoittaa mitään :( mutta nyt yritän kirjoittaa ja vihdoin saada osa ulos o/

***

Tuonne tuli tuollainen hieno kysely, eli vastailkaa sinne! Äänestysaika on 9-20.1.2011!

***

Osa 2/2 tulii uloos!! Mitäs tyksitte? : D ja älkääs ees kuvitelko et uus osa tulis huomenna... nyt otan käytäntöön sellasen, että uusimmat päivitykset tulee sille tummennettuna!! ;DD niiko tää teksti!1 mut siis kommenttiii

***

Nonii osa 3 1/2 on nyt ulkona. Sen verran voin sanoa, että viimostaan 12.1 tulloo 2/2. Mut nyt kommentoimaan ja kertomaan mielipiteenne!

***

Oon ollu laiska, ja pelannu simsiä toosi vähän, kun kouluun pitäs tehdä esitelmä Eino Leinosta 12. päiväks. Mutta osa kolme alkaa olla paketissa vielä 20-30 kuvaa, ja tekstihän on jo valmiiksi kirjotettu niin kyllä se osa viimostaa tuo 12. tulee ulos : D

***

Toinen osa uunista ulos ja vasta paistettuna! kertokaa mielipiteenne kun ne merkkaa tosi paljon =) siitä saa voimaa pelata

***

Ääh :( tajusin vasta äskö että en oo muokannut noita kuvia <3 ja heitin ne tietty photobuckettiin. Oon nyt muokannu 100-200 kuvaa, ja enempää en jaksa :(( huomenna tai ylihuomennna (yritän saada huomiseks, koska haluan kaks osaa vuodelle 2010) saadaan uus osa.

***

FTW?? Sain tehtyy kakkosen osan loppuun ja kaikki on julkaisua vaille valmis. Miten mä nyt näin nopee olen?? :D mutta joka tapauksessa on vähän ilmoitusasiaa!! Aijon tehdä latauslistan tuonne jonnekkin ja sinne kirjoittelen mistä kaikkialta olen lataillut vaatteita ettei tarvitse joka kerta erikseen niitä kertoilla kommenteissa. JA OON TOSI ILONEN KUN TE IHMISET KOMMENTOITTE <3 se oikeesti piristää ja antaa iloa jatkaa eteenpäin<3 :))
 

***

Nonii lisäsin linkkilistan, eli linkitystä saa ja pitää pyytää :DD

***

Jee sain osan valmiiksi ja kaikki suuttuminen ja turhautuminen oli vaivan arvoista, nyt kaikki kommentoi!! Ja muistakaa kertoa parannus ehdotuksia : )

***

Nonii muoksin tätäki tekstii tällee hiinosti, eli moi hei tää on legacy challenge tutavallisemmin LC Lynch. Koska oon laiska enkä jaksa kirjottaa infoa, ja plus tää on tarina muotonen niin ei mun tartekkaa ees kirjotta :D :D reilupeli... nojoo joka tapauksessa, tää on varmaa mun tuhannes sada yhdes LC, mutta koska tää on niin jotenki kiva, ja oon kirjottanut juonen jo ylös ja vähä päälle 10 osan kuvat ovat valmiiksi otetut niin eiköhän tää jatku pitkää :D mut joo alkulöpinät sikseen ja nauttikaa LC:stä.

Haluaisitko saada Lynchien seuraavan perijän ladattavaksi? Laita kommenttia kommentti lootaan. Vastaus aika on 9-20.1.2011 joten vastailkaa =) 

Nonii uus osa ulos, niiko lupasin : D hei oonko vähä feim tein mun Eino Leino jutun valmiiks!! Oon tyytyväinen itteeni niin nyt voin keskittyy Lyncheihin : > mutta juu osaan -->

***

Viime osan tapahtumat:

Ken halusi tietää Georgen ja Even historiasta lisää, mutta Evelyn ei ehtinyt kertoa, koska hänen oli lähdettävä töihin, myöhemmin kun Ken lähti töihin saapui George tontille ja kidnappasi Jelonan. Se oli shokki niin Evelle kuin Kenille. Seuraavana aamuna remonttipartio saapui ja jengiä oli koristamassa hra. Bones ja George. Myöhemmin sinä iltana George ja Eve keskustelivat intensiivisesti ja George uhkasi Even ja hänen tulevan lapsensa henkeä. Yöllä George saapui taas tontille Even nukkuessa ja Kenin lähtiessä ja räjäytti Lynchien uunin, joka aiheutti tulipalon

***

"Palolaitos, mikä on tilanne?" Kuului luurin toisesta päästä

"Hei täällä on Evelyn Lynch ja asun Adamkatu 3.i.c:ssä. Tontillani on tulipalo voisitteko tulla nopeasti?" Evelyn sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisemman selvältä.

"Tule pikemmiten. Pysykää kaukana tulesta ja jos teillä on lemmikkejä tai pieniä lapsia suosittelen siirtämään heidät ainaskins 40 m päähän tulipalosta", puhelimessa neuvottiin. Evelyniä pyydettiin pysymään linjalla, mutta tuli jo tunkeutui talon sisään, niin hän sulki puhelimen.

Kun Evelyn tuli takaisin palopaikalle taristaakseen oliko jotakin eläimiä tullut hän näki aviomiehensä paniikissa.

"Ken! Sä palasit!" Evelyn huudahti ja hyppäsi miehensä kaulaan

"Totta kai mä palasin! Mä olin vähän tahditon ja tällee, mutta mitä tääl on tapahtunut?"

"Emmä tiiä heräsin savun ja kaasun hajuun ja kun mä näysin ylös niin uuni oli tules", Evelyn selosti.

Yhtäkkiä Evelyn ja Ken kuulivat tututua räksytystä. Jelona oli tullut takaisin! Se aristeli tassuaan, mutta muuten se oli kunnossa. Evelyn oli onnesta sekaisin ja nappasi koiransa syliinsä.

Lynchit ehtivät siirtää Fellethin ja Jelonan pois ja palokunta sai tulen sammutettua. He myös toivat uuden uunin mukanaan.

"Kertokaa tarkalleen mitä tapahtui", palomies, mutta tässä tapauskessa nainen sanoi.

"No mä olin nukkumassa, ja yhtäkkiä mä heräsin outoon hajuun, tais olla kaasun ja savun sekotus. Joka tapauksessa mä nousin ylös ja näin mieän uunin olevan tulessa", Evelyn selosti ja palonainen nyökkäili.

"Tontille tulee tällä viikolla poliisi, joka tulee kuulustelemaan teitä mahdollisista vihollisista, koska uunistanne löytyi pomminjämiä. Onneksenne tuli ei levinnyt teidän lähellenne, vain uuninne tuhoutui totaallisesti. No joka tapauksessa hyvää illan jatkoa", palonainen sanoi ja lähti tontilta. Mitä mä sit sanon sille kytälle? Et mun ex-aviomies varmaan teki tän, mutta jos se sit tekee jotain pahempaa ja vahingoittaa Keniä tai mua, jos mä kerron?

Evelyn ei halunnut pohtia asioita enempää, hän nimittäi oli onnellinen, koska Jelona oli tullut takasin. Ei he kauaa ehtineet leikkiä ku Evelyn jo pyörtyi.

"Huomenta unikeko", Ken kiusoitteli Evelyniä joka vain hymyili.

"Huomenta haisuli", Evelyn vastasi takaisin. Raskaus oli ihanaa aikaa, mutta se siltikin toi omat ongelmansa, esimerkiksi ikuisen pissahädän, energian puutteen ja kokoaikaisen nälän.

Ja nähtävästi ruoka taidottomuuden. Evelyn onnistui polttamaan valmisaterian pohjaan, hyvä ettei uutta tulipaloa taas syntynyt. Evelyn päätti heittää sen roskiin.

Koska Kenin oli lähdettävä töihin tunsi Evelyn olonsa yksinäiseksi. Koska valmisruuat olivat helpostii pohjaan palavia muovinsa takia päätti Evelyn vain syödä leipää.

Kun Evelyn meni ulos hän näki Bonesin pihassa.

Bones meni talon perustuksille. Kuten Bones oli sanonut, alkoi satamaan lunta. 

Daniel veti Evelyniä puoleensa ja koska yksinäisyys painoi päätti Evelyn mennä Danielin luokse, vaikka järki sanoi ettei pitäisi

"Evelyn" Daniel sanoi yhtäkkiä. Evelyn hätkähti ja katsoi kysyvästi Bonesia

"Miks sä seuraat mua?"

"Öö... emmä sua seuraa", Evelyn sanoi ja tunsi miten puna levisi hänen kasvojaan pitkin.

"Sitä paitsi tää on mun taloni, mul on oikeus nähdä tää"

"Just just...", Bones sanoi ja pyörähti ympäri.

"Okei kyl mä seuraan sua... mä oon vähän... eeh yksinäinen", Evelyn sanoi ja Bones katsoi häntä ymmärtäväisesti.

"Joo kyl mäki oon välil hiukan yksinäinen", Daniel vain tokaisi. He seisoivat monta minuuttia hiljaa katsoen toisiaan.

Yht'äkkiä Daniel veti Evelynin lähelleen ja suuteli tätä. Monet asiat pyörivät hänen mielessään ja Evelyn suuteli miestä takaisin, vaikka hänen ei olisi pitänytkään.. Sitten hän muisti Kenin.

"Mitä sä jätkä kuvittelet tekeväs? Mä oon naimisissa oleva nainen ja sä oot naimisissa oleva mies!" Evelyn rääkyi naama punaisena.

"Ei se äsken ainakaan haitannut", Daniel naurahti. Evelyn vain tuhahti ja lähti kävelemään pois perustuksilta.

Bones oli ylinopea ja sais seinät rakennettua alle neljässä tunnissa. Bones halusi pyytää anteeksi Evelynilta, joten pyysi tämän katsomaan taloa. Evelyn kieltäytyi ja vasta illemmalla päätti hän katsastaa uuden talonsa.

Mutta ennen kun hän ehti tulla edes sisään hänen vatsansa pomppasi. Apua tää syntyy ihan kohta!

Talo ei ollut hääppöinen mutta kyllä se siitä. Kohta talo olisi valmis, nimittäin lumi alkoi jo peittämään maan kokonaan. Koska raskaus oli edenny huimaa vauhtia, ruoantarve kasvoi. Joten Evelyn päätti valmistaa valmisaterian, vaikka hän vannoi ettei sitä enää tekisi. Nojaa lupaukset ja vannomiset on tehty rikottaviksi.

Ateria valmistui hyvin. Ei ruoka tietenkää hääppöistä ollut, vain muussattua parsaa ja porkkanaa, tofuleikkeleen kera. Enhän mä ees tykkää tofusta!

Väsymys painoi myöskin joten Evelyn siirsi sänkynsä pois lumen edestä. Et tietenkää voinu laittaa myös Kenin sänkyä sisälle? Zzz

Ken saapui töistä seuraavan tunnin sisään.. Hän ei saanut ylennystä, koska miltein tappoi rosvon, vaikka hänet olisi pitänyt tuoda elävänä asemalle. Onneksi ei sentää tullu potkuja!!

Ken oli tuonut ystävättären töistä. Heillä taisi olla hiukan liian lämpimät välit don't cha think? No mutta Ken päätti hyvästellä naisen...

"Olen pahoillani mutta sairas vaimoni tarvitsee vaipainvaihtoa... miksi tämän pitää olla näin raskasta? Onneksi sä oot mun elämässä, mutta nyt sun on lähdettävä", Ken leperteli... sairas vaimo? Vaipanvaihto? Ken.. ken.. ken...

Koska herralla oli tylsää, kun hänen "sairas vaimonsa" nukkui päätti hän rakentaa lumiukon.. Hyvät naiset ja herrat...tässä on Lynchien seuraava perijä Paavo "Lumiukko" Lynch!

Abille ja Kenille oli tullut riitaa Georgen palkkaamisesta.
"Minä ei anta potku George. George olla hyvä työtekijä!" Abi rääkyi puhelimen toisesta päästä

"Se jätkä on sekasin! Se uhkaili mun vaimoa! Se saattaa pahassa lykyssä tappaa koko naisen! Sitäkö sä haluat?" Ken sanoi puolustukseksi. Abi vain kiroili arabiaksi ja Ken antoi hänelle potkut, hänelle ja koko komppanialle.. Jopa Bonesille. Kyl mä siihen itekki pystyn! Oonhan mä sentää Kaunialan virallinen Poliisivirkailija!  Ei remonttiin tartte ku kädet, vasaran ja nauloja!

Ken käppäili taloon. Hän lähetti viestin Ikkuna ja Ovi Oy:hyn ja tilasi ikkunoita ja ovia. Ikkunat sääli vain tulit kahdessa erässä.

Ken sai laitettua kaiken paikoilteen.

"Evelyn tule katsomaan!" Hän huusi niin lujaa kuin hänen kurkustaan pääsi. Toivottavasti se kuuli..

Evelyn kyllä kuuli ja käppäili raskausmahansa kanssa taloon.

"Ken tää-tää täähän on upee! Kuka teki tän?"

"Mä tietty"

 

Ken kaappasi Evelynin suuteloonsa.

"En anna sen kusipäisen Georgen enää koskaa satuttaa sua", Ken kuiskasi
"Mä tiiän sen rakas", Evelyn vain pystyi sanomaan..

 

***

Lol siinä se : DD No mitäs piditte, nimittäin mä en pitänyt :( tää ei jotenki tuntunut sellaselta ko mä oisin halunnu, tiiättekkse kirjakielinen. Johtuu ehkä siitä et kirjotin esitelmää ja sit se tarttu ;DD nojaa ens osa on taas varmaa sellanen hiino :)

Juu elikäs tämä osa pätkiintyy 2 eri osaan. Otsikko on pitkä mutta ketä se haittaa  : DD sanokaa mielipiteenne, onko kiva jos ois lyhyempia osia, vai pidänkö sen yhtä pitkinä kuin muut osat?

***

Seuraavana aamuna Evelyn tallusteli miehensä luokse, joka odotti vaimoaan alusvaatteisiltaan ulkona. Koska George oli saapunut myöhään töistä halusi hän jutella Evelynille nyt aamulla.

"Kennedy sul oli asiaa", Evelyn sanoi ja Kennedy hymyili sarkastisesti.

"Joo... musta tuntuu, että George uhkailee meitä"

"Ken nytkö vasta sä tajuat?" Evelyn sanoi närkästyneesti ja mies hymyili vieläkin.

"Mä oon poliisi ja mun on pakko saada tietää mikä sun ja Georgen historia on, nyt tai ei koskaan", Ken sanoi vihaisesti, koska ei pitänyt salailusta Jätkät... ne ei koskaan tajua

"No seuraava kerta taitaa olla ei koskaan, koska mun kimppakyyti tuli", Evelyn sanoi ja osoitti autoa ja naista joka katseli ihmeissään alusvaatteisiltaan olevaa Kennedyä.

Kennedyä todellakin ärsytti salailu. Miksei Evelyn voi sanoa mulle sen ja Georgen historiasta. Sen aviomiehenä mul on oikeus saada tietää, oon c'moon poliisi kyl mä mun oikeudet tiedän!

Kennedy kertoi turhautumistaan Jelonallekkin

"Miks sun emäntäs ei voi luottaa muhun?"

Piakkoin Keninkin kimppakyyti saapui. Helevetti sentää, ei me ehditä jutella Evelynin kanssa, mun on pakko saada ylennys..

Kohta George saapui tontille ja katsoi pirullisesti Jelonaa...

 

Ja niin nopeasti kuin George tulikin hän katosi... Jelona mukanaan kohti sadetta.

Illemmalla Evelyn saapui töistä kotiin ylennyksen kera. Miimikonura oli nyt ohitse ja hänen ei täytyny enää pukeutua kuin pankkiryöstäjä.

Evelynia ihmetytti miksei kuullut Jelonan haukutaan. Fellethin, jonka Lynchit olivat adoptoineet Jelonalle seuraksi vain nukkui Jelonan patjalle. Nyt ei oo kaikki kunnossa..

Evelyn katsoi koko talon ympäri ja huomasi tasolla paperilapun.

Evely, Evelyn, Evelyn... Enkö mä käskenyt sun lukita koirat sisälle? Sä oot oikea idiootti, kun et tajua puhetta. Nyt sun virheiden takias Jelona on poissa... ikuisesti

Ei kestänyt kauaa tajuta kuka lapun oli kirjoittanut.

Evelyn rupesi nyyhkyttämään ja katsoi paperilappua kauhuissaan. Oliko George kidnapannut tämän koiran?

Shokin takia Evelyn ei tiennyt pitikö itkeä vai nauraa. Raukka parka ei osannut muuta kuin höröttää itkun täyteisesti.

Evelyn masentui ja halusi nopeasti sänkyyn.. Tän kaiken on pakko olla vain unta, jotakin sadistista sekopäistä unta! Sitkun mä herään Jelona räksyttää taas mun vierellä.

Tunnit vierivät ja Kennedy saapui töistä kotiin.. ylennyksen kera. Hänkin ihmetteli Jelonan katoamista, ja Fellethin ainaista nukkumista.

Kennedy hipsutteli vaimonsa sängyn viereen ja huomasi tämän itkevän. Onks jotain tapahtunut? Mis Jelona oikeesti on?

Ken sai herätettyä Evelynin joka itki vuolaasti

"Se kusiaivo ryösti Jelonan ja varmaa on tappanut sen! Mä en kestä mä haluan mun koiran se on mulle kuin oma lapsi!" Evelyn itki Kennedyn olkapäälle. Miehenkin silmät kostuivat.

"Rakas mä tiedän.. mä tiedän.. mut mä en voi tehdä mitään. Kaunialan poliisilaitos ei ota huomioon ollenkaan eläinkidnappauksia, meidän olis tärkeetä ottaa yhteyttä muualle kuin SimCityyn, mutta apuakaan ei silloinkaan ehkä saa. Musta tuntuu et meidän on päästettävä irti Jelonasta.. mut hei tää on traumaattista molemmille joten mennäänks nukkumaan?" Niin Ken ja Evelyn kapusivat omiin sänkyihinsä.

Evelyn heräsi aamulla vatsanväänteisiin. Ja samassa hänen vatsansa kasvoi

"Oonksä mä raskaana?!" Evelyn huusi, mutta onneksi Kennedy ei huomioinut sitä. Voi ei, mitä jos Ken ei halua lapsia? Mitä mä sit teen? Mul ei oo todellakaan varaa jäädä yksin, kun Kauniala ei anna naisten tehdä töitä raskaansa.

Evelun vaihtoi vaatteet päälleen ja huomasi hahmon pimessä George..

"Mitä sä teet täällä? Mä voin kutsuu polisiit paikalle, kun tunkeudut toisten tontille!" Evelyn rääkyi hahmolle joka vain nauroi.
"Jalkakäytävä ei ole vain sun yksittäisessä omistuksessa tiesiksä?" George nauroi Evelynille.

"Oot näemmmä raskaana vai vaan lihonu?"

"Sitä sä saat vittu miettiä ihan ite! Mihin helkkariin sä oot mun koiran tunkenut?" Evelyn sanoi vihaisena. George jatkoi vaan naurua
"Sä et saa koskaa tietää sitä, tiiäksä miks? Koska sä oot tyhmä! Evelyn sä oot ihan helvetin tyhmä! Mä sanoin sulle, että pidä huoli koirastas ja lukitse ne sisään, muttei. Nyt saat kokea miltä tuntuu menettää joku tärkeä... Oota vaan tää ei oo ohi! Hetki ku toi penikkä täyttää 13 niin se, ja sä saatte kokea jotakin niin helvetillistä, että sä toivot ettet ois ees syntynty", George sanoi ja lähti tontilta nauraen sekopäisesti. Mitä toi jätkä haluaa meistä, en mä ees tappanu sen vaimoa ja lasta, toivon vaan niin. En muuta...

Seuraavana aamuna Evelyn ja Ken olivat syömässä aamupalaa

"Mä oon raskaana", Evelyn töksäytti

"Mä tiiän"

"Kuin sä tiiät?" Evelyn kysyi ja Ken vain mussutti murojaan...
"Se on Evelyn aika ilmiselvää... et sä yhessä yössä liho vain vatsasta". Eveä nolotti. Ihan kuin George oli jotenkin etäinen. Johtui varmaankin Jelonan katoamisesta.

Rakennusmiehet tulee tänää, ekaks niitte toinen pomo, olikse nyt Abi tulee ekaks ja sit joku toinen. En oo koskaa tavannu muuta kuin Abia, se tekee tän keikan kuulemma halvemmalla, kuin Kaunialan viralliset ilmaispalvelut", Ken mainosta. Evelyn vain hymyili ja nyökkäsi.

Piakkoin kun Eve ja Ken olivat syöneet Abi saapui Lynchien tontille

"Tervetuloa vanha veikko!" Ken sanoi ja halasi ystäväänsä.

"Hei vaa.. mä tehdä keikka tosi halpa hinta, sähä tiiät?" Abi maanitteli ja Kennedy vain nauroi
"Totta kai mä tiiän. Koska porukka muute tulee?"

"Heti sillä sekunnilla kun minä soittaa", Abi sanoi.

Abi kaivoi vanhan Nukoansa takustaan ja lähetti viestin. Mies vain katseli Kennedyä hymyillen.

"Miehet tulla 10 sekuntti. Odota sillä aikaa, kun he tulla. Minä kutsu teiti", Abi sanoi ja Kennedy vain nyökkäsi ja lampsi sisälle.

"Rouva, herra Lynch tulla tänne, miehet tulla jo!" Abi huuteli ja Evelyn ja Ken tulivat pikaisesti rakennukselle.

Evelyn säpsähti kun näki keitä työmaalla oli. George ja Daniel Bones. Daniel oli nähtävästi työn esimies.

"Kulta mä en pidä siitä että George on täällä. Se voi aiheuttaa ties mitä tänne meidän taloon! Se uhkaili mua eilen illalla, kun mun vatsani pomppas. Uhkaili mua ja meiän tytärtä mä en luota siihen Kennedy! Käske se ulos täältä ja äkkiä! Tai sano Danielille tai sille toiselle", Evelyn anoi miestään.

"Abi.. se toinen on Abi! Ja mä luotan Abin ja Herra Bonesin arvostelukykyyn", Kennedy sanoi ja Evelyn pudisteli päätään.

"Mut mä en".

Daniel katseli pariskunnan intensiivistä kuiskuttelua. Puhuivatko he hänestä?

"No herra ja rouva Lynch tässä on meidän työporukka, ja me tehdää töitä tänää 18 asti, ja huomenna meillä on vapaapäivä", Bones sanoi ja hymyili Evelynille joka vain pyöräytti silmiään.

"Miten vain", Kennedy sanoi ja talutti vaimonsa alas perustuksilta.

Miehet lähtivät, niinkuin luvattu kuudelta. George lähti ensimmäisenä, ja toisena joku muu mies. Bones ja Abi jäivät vielä sisälle puhumaan.

"Hyvää työtä Abi. Mä jään vielä puhumaan rva. Lynchin kanssa huomisesta työvuorosta, kun huomiseksi on satamassa lunta ja mä taidan tulla tekemään loppuun nää työt", Bones sanoi ja Abi vain nyökkäili.

Bones meni Evelynin luokse.

"Nii sulla oli asiaa, herra Bones", Evelyn sanoi ja katsoi miehen sormessa olevaa sormusta.

"Joo aivan... huomiseksi on luvassa lunta ja mä ajattelin tulla tekemään nämä työt loppuun.. yksin", Bones sanoi ja vinkautti Evelynille silmää.

"Etkö sä jätkä tajua, että mä oon naimisissa? Ja säkin!", Evelyn huusi ja pyysi Bonesia lähtemään tontilta.

Evelyn päätti valmistaa makaroonia ja juustoa. Kenin lempiherkkua.

"Kuule rakas. Musta meiän pitäis hankkia toinen koira", Ken lipsautti ja katseli sivusilmällä Even reaktiota.

"Puhutaan tästä kohta... sopiiko?" Evelyn sanoi ja Ken ymmärsi mennä sisälle odottamaan ruokaa.

"Ai että toinen koira... "Evelyn sanoi ja Ken nyökkäsi.

"Mä en oo vielä päässyt yli Jelonasta. Se oli mun eka lemmikki ja jos sä et tajua sitä, niin voit painua tosta ovesta ulos!" Evelyn huusi.
"Miten vain.." Ken vain vastasi.

Ken nousi ylös.

"Sä et taida syödä enempää?" Evelyn kysyi ja huomasi miten Ken muuttui punakaksi

"Kuule senki helvetin lehmä...", Ken aloitti mutta huokasi. "Unohda, en oo syömässä", Ken jatkoi ja lähti ulos mökistä kauas horisonttiin Fellethin kanssa.

Evelyn meni nukkumaan jättäen spagetit ruokapöytään. Hän tunsi kyyneleiden taas valuvan hänen naamaansa pitkin.

Samassa George tuli ja hiipi Evelynin sängyn viereltä ja naureskeli inhottavaa naurua.

"Kosto on suloinen", George kuskaili.

George lähti, mutta jätti jotakin uuniin... samassa kuului räjähdys..

"Yyh mikä toi haju on?" Evelyn ihmetteli ja nousi ylös. Se haisi kaasulle ja savulle. Evelyn kuuli myös ihan kuin nuotio olisi hänen korvan vieressään.

Evelyn nousi ylös ja näki hänen uuninsa olevan tulessa.

"Herran jumala! Joku auttakaa", Evelyn kiljui ja panikoi.

Evelyn mietti mitä koulun paloharjotuksissa piti tehdä. Hän juoksi nopeasti puhelimelle ja näppäilinumeron 9-1-2

"Palolaitos, mikä on tilanne?"

 

***

Siihen loppui eka osa! Mitäs piditte kommenttia!! : DD hei mitäs sanoisitte, jos rajaisin kaikki reunat valkoisella? Kommenttia tähän ideaan : DD Ja eipäs muuta seuraava osa tulee sitten kun tulee :3