***

Lynchien elämä oli vihdoin alkanut rullata. Talo oli rakentunut ja enää tarvitsi viimeiseiset viimeistelyt.  Evelyn oli käynyt lääkärissä ja sielä sanottiin että he saisivat tyttären.

"Eve... meiän elämä alkaa vihdoin olla hyvää eikö vain?"

"Joo... ei oo minkäälaista huolta".. niinhän te luulette...

Samassa puhelin soi.

"Lynchien kartano, Kennedy puhelimessa"

"10 vuotta..."

"Anteeksi?"

"10 vuotta.." Samassa puhelu loppui.

"Kuka sielä oli?"

"Joku heebo joka hoki '10 vuotta'

"Tiesiksä että toi sun asus on naurettava?"

"No hei nallet on muodissa"

"Juu juu.."

"No mä tiedän että tykkäät tästä paidasta"

"Niinhän sä luulet"

Hempeily hetken jälkeen Eveä rupesi väsyttämään, joten pariskunta siirtyi makuuhuoneen puoleel.

Pikkutuntien aikaan ovi avautui. Rosvo nimeltään Nadja Murtovaris, joka oli vannottanut kostoa Kennedylle päätti tulla ryöväilemään.

"Koston aika on tullut"

Onneksi Kennedy oli herännyt oven avaamiseen ja hän oli kuullut Nadjan kuiskailun.

"Haloo onko Kaunialan poliisissa? Täällä on Kennedy Lynch"

"Wassääääääbbbb Kennudi?"

"Rob.. nyt ei ole aikaa pelleilyyn. Murtovaris on täällä"

"Mu-murtovaris? Mä tuu nihan heti!"

Kennedy keräsi rohkeutensa ja käppäili olohuone/keittiöön.

"Nadja.. tapaamme jälleen"

"Aah Kennedy. Oletko valmis kokemaan karvaan kohtalon?"

"Niinhän sä luulet"

Samassa Rob sankarillisesti tuli Lyncheille ja kun Murtovaris hoksasi tämän hyökkäsi nainen poliisin kimppuun kuuluisalla Vampyyrtekniikalla!

"Ei Vampyyriä!"

Vampyyrtekniikka onnistui ja Nadja pääsi karkaamaan.

Masentuneena Rob jäi kyynelehtimään Lyncheille.

"Mä en taida enää olla sama poliisi niiku tunti sitten.."

"Etpä etpä voitko lähteä mun pitää siivota!" Myötätunto a la Ken.

Kennedyn onneksi Eve ei ollut herännyt rämääkkään.

Kun aamu alkoi pikkuhiljaa valjeta tunsi Eve vatsassaan pistävää kipua. Neippänä nousi ylös ja näki sänkynsä lainehtivan verestä ja vesimäisestä nesteestä.
"Ke-kennedy... mä taidan...*uuh* synnyttää" Evelyn soperteli.

Even onneksi Kennedy nousi ylös ja neuvoi häntä hengittämään.

"Kyllä mä sen tiedän... pi-pitäiskö *uuh* sun soittaa *AAEG* ambulanssi?"

"Se taitaa olla aika myöhäistä nytten"

Piakkoin maailmaan putkahti pieni enkeli tyttö Angelina Lynch.

"Voikun sä olet hurmaava", Evelyn leperteli lapselleen.

Kennedy otti Angien itselleen ja kun molemmat luulivat, että synnytys on ohi tapahtui jotakin.

Nimittäin maailmaan putkahti toinen tyttö Stefani Lynch. Eli luomukaksoset...

"Voi kulta me saatiin kaksoset. Aika outoa ettei se lekuri nähnyt molempia!"

"No huomaa, että Stefani on pienempi ku Angie. Ehkä johtuu osittain siitä"

"Kuule mä olin vähä säästänyt työrahoja, ja tota. Ostin tytöille kehdon. Joo siinä kaksi, koska ajattelin että toinen tyttö olis myös kiva, mutta hupsista keikkaa se tulikin jo!"

"Voi kiitos!"

Kennedy oli onnelinen ja hän rakasti tyttäriään todella paljon mutta siltikin Evelynin ja Georgen suhde mietitytti häntä. Jospa se huora pettää mua ja kaikki on kulissia?

Onneksi kimppakyyti saapui ja Kennedy sai muuta ajateltavaa.

"Miksiköhän Ken ei sanonut mulle heippa ku se lähti töihin vaa katto kauheen murhaavasti... oonko mä tehny jotaki?" Evelyn jutteli makuupatjalle samalla kuin siivosi sitä.

Evelynin äidin vaistot heräsivät ja hän vaihtoi asunsa hiukan äidillisemmäksi

"Mitäs pikku Angie tykkää mamulin asusta?"

Evelyn päätti tehdä itselleen tonnikalajuustokalkkunasikapestomakaroonikynsivoileivän.

Samassa Ken tuli sisälle.

"Hei kulta", Evelyn lirkutteli Kennedylle haukaten tonnikalajuustokalkkunasikapestomakaroonikynsivoileipäänsä.

"Mmh", Kennedy vain hymähti ja otti jääkaapista kaljan.

Se valehteleva ämmänkuvatus. Pitää ihan helvetinmoista kulissia koko ajan... se ämmä...

Lynchien perhe-elämä alkoi kariutua. Ken ei miltein koskaan puhunut Evelynille, ja vain sanoi tyttärilleen pahoja aisoita Evestä.

"Älä luota siihen ämmään pikku Steffie... usko iskää.. älä luota", Kennedy sanoi Stefanielle joka ei ymmärtänyt, onneksi, yhtään mitään ja jokelteli onnellisesti.

Kennedy ei enää edes halunnut tehdä Evelynille ruokaa, joten naisen oli tehtävä ruokansa itse ja syödä yksin. Ja aina kun Evelyn meni kehtojen lähelle heitti Kennedy häntä sillä esineellä joka osui hänen käteensä.

Kennedy myös nukkui päivät pitkät. Kohta oli jo kulunut kaksi vuotta Angien ja Steffin syntymästä  ja Evelyn tunsi itsensä vähemmän äitimäiseksi.

"On aika muuttaa tyyliä"

Evelyn vahtoi asuaan, ja hankkia pidennykset ja hillitä  hiukan meikkiään.

Uudistunut Evelyn Lynch.

Evelyn yritti olla mahdollisimman hyvä vaimo Kennedylle, että saisi miehen taas puhumaan hänelle. Tyylivaihdoksen jälkeen nainen siivosi...

Siivosi...

Siivosi...

Siivosi..

Ja siivosi vielä lisää...

Evelyn päätti ottaa sanomalehden ja etsiä asuntoja Veronalasta. Sielä oli puhdasta ilmaa ja ei niin stressaavaa kuin Kaunialassa. Juuri sopiva paikka Lyncheille.

Seuraavana aamuna kun Evelyn oli hakemassa postia hänen näki Testamenttikulman kirjeen. Kun hän aukaisi kirjeen sielä luki, että Evelynin äiti oli jättänyt tytärelleen 250 000§ testamentin. Nainen oli säästänyt rahojaan ja nyt Lynchit olivat vielä rikkaampia.

***

Tunnen itseni tosi huonoksi LC.n kirjoittajaksi kun en ole ilmoittanut itsestäni mitään :______: oho toi äänestys loppu, mutta otan sen "kyllänä" vaikka sielä ei ollutkaan suoraa sellaista :DD mutta eeeei se mitäään... :d joo siis kerron teille tilanteen:
 

Yhtenä sumuisenä yönä Vantaalla, nuori Rommikala oli tietokoneen äärellä. Hän päätti kirjoittaa uuden, neljännen, osan. Hän kirjoitti, kirjoitti, kirjoitti, kirjoitti *tilt* siis kirjoitti sitä peräti 7 h. No sitten aah-niin-rakas vuodatus, juuri loppumetreillä päätti tiltata. Kyllä tiltata. Se harmaantui kaikki ja ei voinut tehdä mitään. Rommikala 7 h työn jälkeen turhautui. Ja hän suuttui, ja loppujen lopuksi hän ei enää jaksanut. 

Elikkäs tarina kertoo siitä, että kun kirjotin tarinaa, vuodatus tiles ja mua rupes ärsyttämään niin paljon, että en jaksanut enää. plus oon ollut nyt koko viikon sairaana (lue. 38-40 astetta kuumetta, limanen keltanen yskä, räkänen nenä) joten en oo jaksanut kirjoittaa mitään :( mutta nyt yritän kirjoittaa ja vihdoin saada osa ulos o/

***

Tuonne tuli tuollainen hieno kysely, eli vastailkaa sinne! Äänestysaika on 9-20.1.2011!

***

Osa 2/2 tulii uloos!! Mitäs tyksitte? : D ja älkääs ees kuvitelko et uus osa tulis huomenna... nyt otan käytäntöön sellasen, että uusimmat päivitykset tulee sille tummennettuna!! ;DD niiko tää teksti!1 mut siis kommenttiii

***

Nonii osa 3 1/2 on nyt ulkona. Sen verran voin sanoa, että viimostaan 12.1 tulloo 2/2. Mut nyt kommentoimaan ja kertomaan mielipiteenne!

***

Oon ollu laiska, ja pelannu simsiä toosi vähän, kun kouluun pitäs tehdä esitelmä Eino Leinosta 12. päiväks. Mutta osa kolme alkaa olla paketissa vielä 20-30 kuvaa, ja tekstihän on jo valmiiksi kirjotettu niin kyllä se osa viimostaa tuo 12. tulee ulos : D

***

Toinen osa uunista ulos ja vasta paistettuna! kertokaa mielipiteenne kun ne merkkaa tosi paljon =) siitä saa voimaa pelata

***

Ääh :( tajusin vasta äskö että en oo muokannut noita kuvia <3 ja heitin ne tietty photobuckettiin. Oon nyt muokannu 100-200 kuvaa, ja enempää en jaksa :(( huomenna tai ylihuomennna (yritän saada huomiseks, koska haluan kaks osaa vuodelle 2010) saadaan uus osa.

***

FTW?? Sain tehtyy kakkosen osan loppuun ja kaikki on julkaisua vaille valmis. Miten mä nyt näin nopee olen?? :D mutta joka tapauksessa on vähän ilmoitusasiaa!! Aijon tehdä latauslistan tuonne jonnekkin ja sinne kirjoittelen mistä kaikkialta olen lataillut vaatteita ettei tarvitse joka kerta erikseen niitä kertoilla kommenteissa. JA OON TOSI ILONEN KUN TE IHMISET KOMMENTOITTE <3 se oikeesti piristää ja antaa iloa jatkaa eteenpäin<3 :))
 

***

Nonii lisäsin linkkilistan, eli linkitystä saa ja pitää pyytää :DD

***

Jee sain osan valmiiksi ja kaikki suuttuminen ja turhautuminen oli vaivan arvoista, nyt kaikki kommentoi!! Ja muistakaa kertoa parannus ehdotuksia : )

***

Nonii muoksin tätäki tekstii tällee hiinosti, eli moi hei tää on legacy challenge tutavallisemmin LC Lynch. Koska oon laiska enkä jaksa kirjottaa infoa, ja plus tää on tarina muotonen niin ei mun tartekkaa ees kirjotta :D :D reilupeli... nojoo joka tapauksessa, tää on varmaa mun tuhannes sada yhdes LC, mutta koska tää on niin jotenki kiva, ja oon kirjottanut juonen jo ylös ja vähä päälle 10 osan kuvat ovat valmiiksi otetut niin eiköhän tää jatku pitkää :D mut joo alkulöpinät sikseen ja nauttikaa LC:stä.

***

Viime osan tapahtumat:

Ken halusi tietää Georgen ja Even historiasta lisää, mutta Evelyn ei ehtinyt kertoa, koska hänen oli lähdettävä töihin, myöhemmin kun Ken lähti töihin saapui George tontille ja kidnappasi Jelonan. Se oli shokki niin Evelle kuin Kenille. Seuraavana aamuna remonttipartio saapui ja jengiä oli koristamassa hra. Bones ja George. Myöhemmin sinä iltana George ja Eve keskustelivat intensiivisesti ja George uhkasi Even ja hänen tulevan lapsensa henkeä. Yöllä George saapui taas tontille Even nukkuessa ja Kenin lähtiessä ja räjäytti Lynchien uunin, joka aiheutti tulipalon

***

"Palolaitos, mikä on tilanne?" Kuului luurin toisesta päästä

"Hei täällä on Evelyn Lynch ja asun Adamkatu 3.i.c:ssä. Tontillani on tulipalo voisitteko tulla nopeasti?" Evelyn sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisemman selvältä.

"Tule pikemmiten. Pysykää kaukana tulesta ja jos teillä on lemmikkejä tai pieniä lapsia suosittelen siirtämään heidät ainaskins 40 m päähän tulipalosta", puhelimessa neuvottiin. Evelyniä pyydettiin pysymään linjalla, mutta tuli jo tunkeutui talon sisään, niin hän sulki puhelimen.

Kun Evelyn tuli takaisin palopaikalle taristaakseen oliko jotakin eläimiä tullut hän näki aviomiehensä paniikissa.

"Ken! Sä palasit!" Evelyn huudahti ja hyppäsi miehensä kaulaan

"Totta kai mä palasin! Mä olin vähän tahditon ja tällee, mutta mitä tääl on tapahtunut?"

"Emmä tiiä heräsin savun ja kaasun hajuun ja kun mä näysin ylös niin uuni oli tules", Evelyn selosti.

Yhtäkkiä Evelyn ja Ken kuulivat tututua räksytystä. Jelona oli tullut takaisin! Se aristeli tassuaan, mutta muuten se oli kunnossa. Evelyn oli onnesta sekaisin ja nappasi koiransa syliinsä.

Lynchit ehtivät siirtää Fellethin ja Jelonan pois ja palokunta sai tulen sammutettua. He myös toivat uuden uunin mukanaan.

"Kertokaa tarkalleen mitä tapahtui", palomies, mutta tässä tapauskessa nainen sanoi.

"No mä olin nukkumassa, ja yhtäkkiä mä heräsin outoon hajuun, tais olla kaasun ja savun sekotus. Joka tapauksessa mä nousin ylös ja näin mieän uunin olevan tulessa", Evelyn selosti ja palonainen nyökkäili.

"Tontille tulee tällä viikolla poliisi, joka tulee kuulustelemaan teitä mahdollisista vihollisista, koska uunistanne löytyi pomminjämiä. Onneksenne tuli ei levinnyt teidän lähellenne, vain uuninne tuhoutui totaallisesti. No joka tapauksessa hyvää illan jatkoa", palonainen sanoi ja lähti tontilta. Mitä mä sit sanon sille kytälle? Et mun ex-aviomies varmaan teki tän, mutta jos se sit tekee jotain pahempaa ja vahingoittaa Keniä tai mua, jos mä kerron?

Evelyn ei halunnut pohtia asioita enempää, hän nimittäi oli onnellinen, koska Jelona oli tullut takasin. Ei he kauaa ehtineet leikkiä ku Evelyn jo pyörtyi.

"Huomenta unikeko", Ken kiusoitteli Evelyniä joka vain hymyili.

"Huomenta haisuli", Evelyn vastasi takaisin. Raskaus oli ihanaa aikaa, mutta se siltikin toi omat ongelmansa, esimerkiksi ikuisen pissahädän, energian puutteen ja kokoaikaisen nälän.

Ja nähtävästi ruoka taidottomuuden. Evelyn onnistui polttamaan valmisaterian pohjaan, hyvä ettei uutta tulipaloa taas syntynyt. Evelyn päätti heittää sen roskiin.

Koska Kenin oli lähdettävä töihin tunsi Evelyn olonsa yksinäiseksi. Koska valmisruuat olivat helpostii pohjaan palavia muovinsa takia päätti Evelyn vain syödä leipää.

Kun Evelyn meni ulos hän näki Bonesin pihassa.

Bones meni talon perustuksille. Kuten Bones oli sanonut, alkoi satamaan lunta. 

Daniel veti Evelyniä puoleensa ja koska yksinäisyys painoi päätti Evelyn mennä Danielin luokse, vaikka järki sanoi ettei pitäisi

"Evelyn" Daniel sanoi yhtäkkiä. Evelyn hätkähti ja katsoi kysyvästi Bonesia

"Miks sä seuraat mua?"

"Öö... emmä sua seuraa", Evelyn sanoi ja tunsi miten puna levisi hänen kasvojaan pitkin.

"Sitä paitsi tää on mun taloni, mul on oikeus nähdä tää"

"Just just...", Bones sanoi ja pyörähti ympäri.

"Okei kyl mä seuraan sua... mä oon vähän... eeh yksinäinen", Evelyn sanoi ja Bones katsoi häntä ymmärtäväisesti.

"Joo kyl mäki oon välil hiukan yksinäinen", Daniel vain tokaisi. He seisoivat monta minuuttia hiljaa katsoen toisiaan.

Yht'äkkiä Daniel veti Evelynin lähelleen ja suuteli tätä. Monet asiat pyörivät hänen mielessään ja Evelyn suuteli miestä takaisin, vaikka hänen ei olisi pitänytkään.. Sitten hän muisti Kenin.

"Mitä sä jätkä kuvittelet tekeväs? Mä oon naimisissa oleva nainen ja sä oot naimisissa oleva mies!" Evelyn rääkyi naama punaisena.

"Ei se äsken ainakaan haitannut", Daniel naurahti. Evelyn vain tuhahti ja lähti kävelemään pois perustuksilta.

Bones oli ylinopea ja sais seinät rakennettua alle neljässä tunnissa. Bones halusi pyytää anteeksi Evelynilta, joten pyysi tämän katsomaan taloa. Evelyn kieltäytyi ja vasta illemmalla päätti hän katsastaa uuden talonsa.

Mutta ennen kun hän ehti tulla edes sisään hänen vatsansa pomppasi. Apua tää syntyy ihan kohta!

Talo ei ollut hääppöinen mutta kyllä se siitä. Kohta talo olisi valmis, nimittäin lumi alkoi jo peittämään maan kokonaan. Koska raskaus oli edenny huimaa vauhtia, ruoantarve kasvoi. Joten Evelyn päätti valmistaa valmisaterian, vaikka hän vannoi ettei sitä enää tekisi. Nojaa lupaukset ja vannomiset on tehty rikottaviksi.

Ateria valmistui hyvin. Ei ruoka tietenkää hääppöistä ollut, vain muussattua parsaa ja porkkanaa, tofuleikkeleen kera. Enhän mä ees tykkää tofusta!

Väsymys painoi myöskin joten Evelyn siirsi sänkynsä pois lumen edestä. Et tietenkää voinu laittaa myös Kenin sänkyä sisälle? Zzz

Ken saapui töistä seuraavan tunnin sisään.. Hän ei saanut ylennystä, koska miltein tappoi rosvon, vaikka hänet olisi pitänyt tuoda elävänä asemalle. Onneksi ei sentää tullu potkuja!!

Ken oli tuonut ystävättären töistä. Heillä taisi olla hiukan liian lämpimät välit don't cha think? No mutta Ken päätti hyvästellä naisen...

"Olen pahoillani mutta sairas vaimoni tarvitsee vaipainvaihtoa... miksi tämän pitää olla näin raskasta? Onneksi sä oot mun elämässä, mutta nyt sun on lähdettävä", Ken leperteli... sairas vaimo? Vaipanvaihto? Ken.. ken.. ken...

Koska herralla oli tylsää, kun hänen "sairas vaimonsa" nukkui päätti hän rakentaa lumiukon.. Hyvät naiset ja herrat...tässä on Lynchien seuraava perijä Paavo "Lumiukko" Lynch!

Abille ja Kenille oli tullut riitaa Georgen palkkaamisesta.
"Minä ei anta potku George. George olla hyvä työtekijä!" Abi rääkyi puhelimen toisesta päästä

"Se jätkä on sekasin! Se uhkaili mun vaimoa! Se saattaa pahassa lykyssä tappaa koko naisen! Sitäkö sä haluat?" Ken sanoi puolustukseksi. Abi vain kiroili arabiaksi ja Ken antoi hänelle potkut, hänelle ja koko komppanialle.. Jopa Bonesille. Kyl mä siihen itekki pystyn! Oonhan mä sentää Kaunialan virallinen Poliisivirkailija!  Ei remonttiin tartte ku kädet, vasaran ja nauloja!

Ken käppäili taloon. Hän lähetti viestin Ikkuna ja Ovi Oy:hyn ja tilasi ikkunoita ja ovia. Ikkunat sääli vain tulit kahdessa erässä.

Ken sai laitettua kaiken paikoilteen.

"Evelyn tule katsomaan!" Hän huusi niin lujaa kuin hänen kurkustaan pääsi. Toivottavasti se kuuli..

Evelyn kyllä kuuli ja käppäili raskausmahansa kanssa taloon.

"Ken tää-tää täähän on upee! Kuka teki tän?"

"Mä tietty"

Ken kaappasi Evelynin suuteloonsa.

"En anna sen kusipäisen Georgen enää koskaa satuttaa sua", Ken kuiskasi
"Mä tiiän sen rakas", Evelyn vain pystyi sanomaan..

***

Lol siinä se : DD No mitäs piditte, nimittäin mä en pitänyt :( tää ei jotenki tuntunut sellaselta ko mä oisin halunnu, tiiättekkse kirjakielinen. Johtuu ehkä siitä et kirjotin esitelmää ja sit se tarttu ;DD nojaa ens osa on taas varmaa sellanen hiino :)

***

Seuraavana aamuna Evelyn tallusteli miehensä luokse, joka odotti vaimoaan alusvaatteisiltaan ulkona. Koska George oli saapunut myöhään töistä halusi hän jutella Evelynille nyt aamulla.

"Kennedy sul oli asiaa", Evelyn sanoi ja Kennedy hymyili sarkastisesti.

"Joo... musta tuntuu, että George uhkailee meitä"

"Ken nytkö vasta sä tajuat?" Evelyn sanoi närkästyneesti ja mies hymyili vieläkin.

"Mä oon poliisi ja mun on pakko saada tietää mikä sun ja Georgen historia on, nyt tai ei koskaan", Ken sanoi vihaisesti, koska ei pitänyt salailusta Jätkät... ne ei koskaan tajua

"No seuraava kerta taitaa olla ei koskaan, koska mun kimppakyyti tuli", Evelyn sanoi ja osoitti autoa ja naista joka katseli ihmeissään alusvaatteisiltaan olevaa Kennedyä.

Kennedyä todellakin ärsytti salailu. Miksei Evelyn voi sanoa mulle sen ja Georgen historiasta. Sen aviomiehenä mul on oikeus saada tietää, oon c'moon poliisi kyl mä mun oikeudet tiedän!

Kennedy kertoi turhautumistaan Jelonallekkin

"Miks sun emäntäs ei voi luottaa muhun?"

Piakkoin Keninkin kimppakyyti saapui. Helevetti sentää, ei me ehditä jutella Evelynin kanssa, mun on pakko saada ylennys..

Kohta George saapui tontille ja katsoi pirullisesti Jelonaa...

Ja niin nopeasti kuin George tulikin hän katosi... Jelona mukanaan kohti sadetta.

Illemmalla Evelyn saapui töistä kotiin ylennyksen kera. Miimikonura oli nyt ohitse ja hänen ei täytyny enää pukeutua kuin pankkiryöstäjä.

Evelynia ihmetytti miksei kuullut Jelonan haukutaan. Fellethin, jonka Lynchit olivat adoptoineet Jelonalle seuraksi vain nukkui Jelonan patjalle. Nyt ei oo kaikki kunnossa..

Evelyn katsoi koko talon ympäri ja huomasi tasolla paperilapun.

Evely, Evelyn, Evelyn... Enkö mä käskenyt sun lukita koirat sisälle? Sä oot oikea idiootti, kun et tajua puhetta. Nyt sun virheiden takias Jelona on poissa... ikuisesti

Ei kestänyt kauaa tajuta kuka lapun oli kirjoittanut.

Evelyn rupesi nyyhkyttämään ja katsoi paperilappua kauhuissaan. Oliko George kidnapannut tämän koiran?

Shokin takia Evelyn ei tiennyt pitikö itkeä vai nauraa. Raukka parka ei osannut muuta kuin höröttää itkun täyteisesti.

Evelyn masentui ja halusi nopeasti sänkyyn.. Tän kaiken on pakko olla vain unta, jotakin sadistista sekopäistä unta! Sitkun mä herään Jelona räksyttää taas mun vierellä.

Tunnit vierivät ja Kennedy saapui töistä kotiin.. ylennyksen kera. Hänkin ihmetteli Jelonan katoamista, ja Fellethin ainaista nukkumista.

Kennedy hipsutteli vaimonsa sängyn viereen ja huomasi tämän itkevän. Onks jotain tapahtunut? Mis Jelona oikeesti on?

Ken sai herätettyä Evelynin joka itki vuolaasti

"Se kusiaivo ryösti Jelonan ja varmaa on tappanut sen! Mä en kestä mä haluan mun koiran se on mulle kuin oma lapsi!" Evelyn itki Kennedyn olkapäälle. Miehenkin silmät kostuivat.

"Rakas mä tiedän.. mä tiedän.. mut mä en voi tehdä mitään. Kaunialan poliisilaitos ei ota huomioon ollenkaan eläinkidnappauksia, meidän olis tärkeetä ottaa yhteyttä muualle kuin SimCityyn, mutta apuakaan ei silloinkaan ehkä saa. Musta tuntuu et meidän on päästettävä irti Jelonasta.. mut hei tää on traumaattista molemmille joten mennäänks nukkumaan?" Niin Ken ja Evelyn kapusivat omiin sänkyihinsä.

Evelyn heräsi aamulla vatsanväänteisiin. Ja samassa hänen vatsansa kasvoi

"Oonksä mä raskaana?!" Evelyn huusi, mutta onneksi Kennedy ei huomioinut sitä. Voi ei, mitä jos Ken ei halua lapsia? Mitä mä sit teen? Mul ei oo todellakaan varaa jäädä yksin, kun Kauniala ei anna naisten tehdä töitä raskaansa.

Evelun vaihtoi vaatteet päälleen ja huomasi hahmon pimessä George..

"Mitä sä teet täällä? Mä voin kutsuu polisiit paikalle, kun tunkeudut toisten tontille!" Evelyn rääkyi hahmolle joka vain nauroi.
"Jalkakäytävä ei ole vain sun yksittäisessä omistuksessa tiesiksä?" George nauroi Evelynille.

"Oot näemmmä raskaana vai vaan lihonu?"

"Sitä sä saat vittu miettiä ihan ite! Mihin helkkariin sä oot mun koiran tunkenut?" Evelyn sanoi vihaisena. George jatkoi vaan naurua
"Sä et saa koskaa tietää sitä, tiiäksä miks? Koska sä oot tyhmä! Evelyn sä oot ihan helvetin tyhmä! Mä sanoin sulle, että pidä huoli koirastas ja lukitse ne sisään, muttei. Nyt saat kokea miltä tuntuu menettää joku tärkeä... Oota vaan tää ei oo ohi! Hetki ku toi penikkä täyttää 13 niin se, ja sä saatte kokea jotakin niin helvetillistä, että sä toivot ettet ois ees syntynty", George sanoi ja lähti tontilta nauraen sekopäisesti. Mitä toi jätkä haluaa meistä, en mä ees tappanu sen vaimoa ja lasta, toivon vaan niin. En muuta...

Seuraavana aamuna Evelyn ja Ken olivat syömässä aamupalaa

"Mä oon raskaana", Evelyn töksäytti

"Mä tiiän"

"Kuin sä tiiät?" Evelyn kysyi ja Ken vain mussutti murojaan...
"Se on Evelyn aika ilmiselvää... et sä yhessä yössä liho vain vatsasta". Eveä nolotti. Ihan kuin George oli jotenkin etäinen. Johtui varmaankin Jelonan katoamisesta.

Rakennusmiehet tulee tänää, ekaks niitte toinen pomo, olikse nyt Abi tulee ekaks ja sit joku toinen. En oo koskaa tavannu muuta kuin Abia, se tekee tän keikan kuulemma halvemmalla, kuin Kaunialan viralliset ilmaispalvelut", Ken mainosta. Evelyn vain hymyili ja nyökkäsi.

Piakkoin kun Eve ja Ken olivat syöneet Abi saapui Lynchien tontille

"Tervetuloa vanha veikko!" Ken sanoi ja halasi ystäväänsä.

"Hei vaa.. mä tehdä keikka tosi halpa hinta, sähä tiiät?" Abi maanitteli ja Kennedy vain nauroi
"Totta kai mä tiiän. Koska porukka muute tulee?"

"Heti sillä sekunnilla kun minä soittaa", Abi sanoi.

Abi kaivoi vanhan Nukoansa takustaan ja lähetti viestin. Mies vain katseli Kennedyä hymyillen.

"Miehet tulla 10 sekuntti. Odota sillä aikaa, kun he tulla. Minä kutsu teiti", Abi sanoi ja Kennedy vain nyökkäsi ja lampsi sisälle.

"Rouva, herra Lynch tulla tänne, miehet tulla jo!" Abi huuteli ja Evelyn ja Ken tulivat pikaisesti rakennukselle.

Evelyn säpsähti kun näki keitä työmaalla oli. George ja Daniel Bones. Daniel oli nähtävästi työn esimies.

"Kulta mä en pidä siitä että George on täällä. Se voi aiheuttaa ties mitä tänne meidän taloon! Se uhkaili mua eilen illalla, kun mun vatsani pomppas. Uhkaili mua ja meiän tytärtä mä en luota siihen Kennedy! Käske se ulos täältä ja äkkiä! Tai sano Danielille tai sille toiselle", Evelyn anoi miestään.

"Abi.. se toinen on Abi! Ja mä luotan Abin ja Herra Bonesin arvostelukykyyn", Kennedy sanoi ja Evelyn pudisteli päätään.

"Mut mä en".

Daniel katseli pariskunnan intensiivistä kuiskuttelua. Puhuivatko he hänestä?

"No herra ja rouva Lynch tässä on meidän työporukka, ja me tehdää töitä tänää 18 asti, ja huomenna meillä on vapaapäivä", Bones sanoi ja hymyili Evelynille joka vain pyöräytti silmiään.

"Miten vain", Kennedy sanoi ja talutti vaimonsa alas perustuksilta.

Miehet lähtivät, niinkuin luvattu kuudelta. George lähti ensimmäisenä, ja toisena joku muu mies. Bones ja Abi jäivät vielä sisälle puhumaan.

"Hyvää työtä Abi. Mä jään vielä puhumaan rva. Lynchin kanssa huomisesta työvuorosta, kun huomiseksi on satamassa lunta ja mä taidan tulla tekemään loppuun nää työt", Bones sanoi ja Abi vain nyökkäili.

Bones meni Evelynin luokse.

"Nii sulla oli asiaa, herra Bones", Evelyn sanoi ja katsoi miehen sormessa olevaa sormusta.

"Joo aivan... huomiseksi on luvassa lunta ja mä ajattelin tulla tekemään nämä työt loppuun.. yksin", Bones sanoi ja vinkautti Evelynille silmää.

"Etkö sä jätkä tajua, että mä oon naimisissa? Ja säkin!", Evelyn huusi ja pyysi Bonesia lähtemään tontilta.

Evelyn päätti valmistaa makaroonia ja juustoa. Kenin lempiherkkua.

"Kuule rakas. Musta meiän pitäis hankkia toinen koira", Ken lipsautti ja katseli sivusilmällä Even reaktiota.

"Puhutaan tästä kohta... sopiiko?" Evelyn sanoi ja Ken ymmärsi mennä sisälle odottamaan ruokaa.

"Ai että toinen koira... "Evelyn sanoi ja Ken nyökkäsi.

"Mä en oo vielä päässyt yli Jelonasta. Se oli mun eka lemmikki ja jos sä et tajua sitä, niin voit painua tosta ovesta ulos!" Evelyn huusi.
"Miten vain.." Ken vain vastasi.

Ken nousi ylös.

"Sä et taida syödä enempää?" Evelyn kysyi ja huomasi miten Ken muuttui punakaksi

"Kuule senki helvetin lehmä...", Ken aloitti mutta huokasi. "Unohda, en oo syömässä", Ken jatkoi ja lähti ulos mökistä kauas horisonttiin Fellethin kanssa.

Evelyn meni nukkumaan jättäen spagetit ruokapöytään. Hän tunsi kyyneleiden taas valuvan hänen naamaansa pitkin.

Samassa George tuli ja hiipi Evelynin sängyn viereltä ja naureskeli inhottavaa naurua.

"Kosto on suloinen", George kuskaili.

George lähti, mutta jätti jotakin uuniin... samassa kuului räjähdys..

"Yyh mikä toi haju on?" Evelyn ihmetteli ja nousi ylös. Se haisi kaasulle ja savulle. Evelyn kuuli myös ihan kuin nuotio olisi hänen korvan vieressään.

Evelyn nousi ylös ja näki hänen uuninsa olevan tulessa.

"Herran jumala! Joku auttakaa", Evelyn kiljui ja panikoi.

Evelyn mietti mitä koulun paloharjotuksissa piti tehdä. Hän juoksi nopeasti puhelimelle ja näppäilinumeron 9-1-2

"Palolaitos, mikä on tilanne?"

***

Siihen loppui eka osa! Mitäs piditte kommenttia!! : DD hei mitäs sanoisitte, jos rajaisin kaikki reunat valkoisella? Kommenttia tähän ideaan : DD Ja eipäs muuta seuraava osa tulee sitten kun tulee :3

***

Evelyn heräsi aamulla kauheaan päänsärkyyn ja huonoon oloon. Ainoa joka sai Evelynin iloiseksi ja hiukan piristyneeksi oli George. Hän pääsisi näkemään hänet tänään.

"Huomenta prinsessa!" Evelyn huudahti Jelonalle joka oli ulkona koko yön.

"Sinun piti tulla sisälle, eikä jäädä ulos, höpsö koira"

Evelynillä oli pieni vaate kriisi. Hän ei oikein tiennyt ookein mitä olisi pitänyt laittaa päälle. Ehkä hiukan rivoa?

Sitten Evelyn sai valittua hyvät kuteet Georgen tapaamista varten.

Evelyn pohti Georgea ja häntä. Olisiko George hänelle oikea? Jospa hän oli vain joku sekopää... Kyllä se Eve selviää, kyllä se selviää...

Entä jos George vihaa mua? Jossei se rakastakkaa mua tai jos se on homo mitä mä sit? Mä rakastan sitä jätkää, ihan hel... sairaan paljon. 

Äämy on näemmä tuonu päivän lehden. Jospa täl kertaa löytyisi Esiintyjä uralt löytyis töit... ihan sen kannalta et saisin kultaisen haudan... kun mä sit joskus kuolen..

Ääh ei tietenkää oo.. vaan tankotanssijan, siivojan ja hammaslääkärin ura löytyy... enkä mä taida haluta miksinään noista... onhan koehenkilönä olo ihan hyvä ura, kun siitä saa suhteellisen hyvää palkkaakin.

Jelona oli tosi sottainen koira joka aina kaatoi Evelynin roskiksen. Hyi hemmetti, Evelyn kirosi.

Eve yritti olla mahdollisemman siisti, kun asui yksin nykyään, mutta ainahan se ei ollut mitenkään kauhean kivaa. Hei c'moon kuka nyt tykkäis siiivota?!

Siivous kun on niiin rankkaa niin Evelynin oli päästä lepäämään, mutta ei hän ehtinyt kauheasti rentoutua kun kimppakyyti jo saapuikin. Perhana...

Voikun nätti .__. totta kaai Even piti mennä töihin, eikä ehtinyt tutustuu tähän

Toivottavasti mä ees ylentyisin... kun olis rahalle käyttöä... Evelyn mutisi itsekseen.

"Ooksä ihan sekopäinen? Puhut itsekses, hyvä luoja", Evelynin kuljettaja sanoi, ja katsoi vihaisesti Eveä.

Jelona ei ollut kauhean ystävällinen, ihmisiä kohtaan. Etenkään lenkkeilijöitä.

"Ikeä koira älä tapa mua!" Lenkkeilijä huusi Jelonalle

Evelyn saapui perusnopeasti työstään, josta oli saanut ylennyksen ja mojovan bonuksen 1000§

Evelynillä oli kiireinen koko päivän siivoten, maksoi laskuja ja vei Jelonan ulos. Kun hän saapui kotiin puhelin pirisi.

"Mmm... Evelyn Lynch puhelimessa"

"Hei täällä on Austin Tabert. Haluaisin vieidä sinut ulos Stadiin", Austiniksi esittäytynyt mies sanoi. Evelyn empi. Hän ei kauheasti välittänyt tuntemattomien seurasta, mutta ehkä Austin olisi komea, ja ehkä heillä synkkaisi

"No voin tulla. Tavataanko Bileys Purkutalossa", Evelyn ehdotti. Se sopi Austinille loistavasti.

Evelyn soitti taksin ja lähti kohti Stadia, muttei halunnut lähteä yksin.

Hän nimittäin otti Jelonan mukaan, turvaksi vain.

He saapuivat parissa kymmenessä minuutissa. Austin ei kyllä ollut mikään napupala, mutta Eve ei halunnut olla töykeä.

Evelyn päätti testata karaoke taitojaan. Kuule Eve, sä et oo kovinkaa hyvä, joten tuu pois ennen ku nolaat ittes ja mut!

Eve päätti mennä istumaan ku Austin päätti tulla Even luokse

"Eve mä haluun alkaa olla olee sun kaa", Austin töksäytti.

"Anteeks?"

"Haluun-alkaa-olee-sun-kaa", Austin jatkoi. Eve vain nauroi ja kieltäytyi.

"Enpä nyt taida Austin, hyvä läppä btw"

Eve halusi lopettaa treffit tähän.

"Austin sä oot ihan all right, mutta sä et oo mun tyyppiä, kun mä etin jonkun muun tyyppistä simiä", Evelyn sanoi. Austin ymmärsi täysin, ei hänkään pitänyt Evestä.

Evelyn meni istumaan lähimmäiselle penkille Jelonan kanssa.

"No nii Jelona ollaan kaksin varmasti ikusesti.." Evelyn sanoi masentuneesti. Onneksi ees George on ees olemassa... GEORGE! Unohdin hänet täysin!

Evelyn nousi nopeasti ylös ja piippaili taksin numeron
"Hei täällä on Evelyn Lynch. Haluaisin taksin Bileys Purkutaloon todella nopeasti!"

Ei aikaakaan kun taksi saapui.

"Jelona nyt tai ei koskaan, mun on löydettävä George"

Taksi saapui Vaatekauppaan. Evelyn pyysi taksikuskia jäämään, mutta hänestä se oli mahdoton ajatus. Evelyniä ei sillä hetkellä kiinnostanut mitä taksikuski sanoi hänen oli nähtävä George.

Evelyn juoksi kaupan sisään nopeasti, mutta pysähtyi kuin seinään. Gerogen tilalla oli tyttö.

"Missä George on?", Evelyn kysyi värisevällä äänellä. Tyttö katsoi häntä virnistäen.

"Yliopistossa", tyttö sanoi kylmästi

"Missä yliopistossa"

"Mistä helvetistä sä luulet et mä tiedä, ei se oo mun poikaystävä tai mitään, vaikka se voiski olla, miks sen pitää seurustella Amy Jonesin kanssa?" Tyttö rupesi valittamaan elämästään. Evelyn jäätyi. George... seurusteli?

"Kiitos avustas...", Evelyn sai sanottua ja lähti pois kaupasta.

Evelyn soitti taksin takaisin kotiin. Hän yritti pidätellä itkuaan. George seurusteli, ja vielä Äämyn kanssa...

Taksi tuli ja Evelyn pääsi kotiin. Kyyneleet valuivat hänen kasvojaan pitkin, mutta taksikuski ei ollut moksiskaan. Ainoa kommentti joka häneltäkin tuli "Älä sitten sottaa tuolejani kyyneleisiisi, se on hankalaa saada pois!"

Päivät vierivät ja yhtenä yönä Evelyn oli etsimässä taas töitä saapui hänen tontilleen nainen, joka oli pukeutunut oudosti. Lontoossakin oli samanlaisia naisia, heitä kutsutiin mustalaisiksi. Nämä ihmiset ryöstelivät taloja, ennustivat, manasivat, taikoivat... heitä kutsutiin Evelynin kotikunnilla noidiksi, mutta tämä nainen oli erilainen, Evelyn ei vain tiennyt miten.

Evelyn keräsi rohkeutensa, ja päätti mennä tervehtimään mustalaista. Nainen vain koputti kärsimättömänä Evelynin ovelle.

"Hyvää iltaa, olen Evelyn ja asun tässä talossa", Evelyn tervehti. Mustalaisnainen vain hymyili.

"Olen Isadora, ja pystyn saamaan sinulle puolison... mojovaan hintaan tietenkin", Isadoraksi esittäytynyt nainen sanoi. Evelyn empi. Pitäisiköhän hänen lähettää nainen pois ennen kuin menettäisi koko omaisuutensa.

"Hyvä on. Jos kerran osaat loihtia minulle miehen otan tarjouksen vastaan", Evelynin sanoi hiukan viekkaasti. Isadora naurahti

"Pidän asenteestasi tyttö. Koska olen niin hieno ihminen annan ensimmäisen kerran ilmaiseksi", Isadora sanoi. Hyvä diili... mutta onko se luotettava?

Parin simsalabimin jälkeen taivaalta tippui mies. Mies ei ollut mitenkään hyvännäköinen, joten hän sai lähteä.

Evelyn hyvästeli hänet... hmmm... erikoisella tavalla? Eve et kai vain ole hiukan epätoivonen..?

Evelyn päätti hyvästellä mustalaisnaisen, pelkkä huijausta koko roska. Kun Evelyn pääsi sisälle puhelin alkoi soimaan. Kuka hemetti soittaa tähän aikaan yöstä?

"Haloo?"

"Evelyn, täällä on George. Anteeksi etten ilmoittanut että lähden yliopistoon mutta mut valittiin vasta pari päivää sitte tänne jaja, tää oli tilaisuus", Georgen ääni sanoi iloisena puhelimen toisesta päästä.

"Aha", Evelyn sanoi kylmästi.

"Eve mikä sul on?" George kysyi. Hän huomasi että Evelyn oli hiukan loukkaantunut

"Älä kutsu mua enää koskaa Eveks. Mä vihaan sua senki saastanen paska! Mikset voinu kertoo et seurustelet Amyn kanssa? Mä luulin et sä rakastat mua", Evelyn sanoi vihaisena. Suru oli sekoittanut hänen päänsä ja hän paljasti vahingossa tunteensa Georgelle.

"Mä en oo Evelyn, KOSKAAN ees rakastanut sua! Mistä hemmetistä sä vedit tollasen johtopäätöksen? Mä rakastan Amya! Se on raskaana ja me mennää naimisiin. Se on mun rakkaani!", George rääkyi puhelimen toisesta päästä. Evelyn tunsi vihan purkautuvan

"Helvetin kusipää! Painu vaan Amyn syliin! Mä niiin toivon et se sun äpäräs kuolee!" Evelyn huusi puhelimeen ja sulki puhelimen Georgen korvaan.

Evelyn päätti purkaa turhautumista ja suruaan Jelonan kanssa leikkimiseen.
"Voi pientä rakastani, mä rakastan sua niin paljon! Ethän sä koskaa jätä mua?", Evelyn jutteli Jelonalle, joka vain hakkui ja liikutteli häntäänsä iloisesti

Evelyn oli saanut lahjaksi mustalaisnaisen tuomalta mieheltä koiran pedin. Nyt Jelonalla olisi hyvät oltavat, vaikka joutuikin nukkumaan ulkona.

Evelyn poti aikamoista masennusta. Hän oli todellakin rakastanut Georgea, ja nyt hänestä olisi tulossa isä ja hän unohtaisi täysin Evelynin olemassa olon.

Evelyn heräsi pirteänä uuteen päivään. Tänään hän menisi uudestaan mies jahtiin, ja ei ihastuisi teineihin. Ei enää ikinä!

Evelyn kävi aamulla kylvyssä ja se tuntui todella hyvältä. Yö oli ollut viileä kesäyöksi, ja lämmin kylpy auttoi asiaan todella paljon.

Aamulla Evelyn näki jotakin todella outoa. Amy oli näemmä seurannut Georgea yliopistoon ja Evelynilla olisi uusi lehdentuoja.
"Huomenta, Evelyn-neiti! Kaunis päivä tänään", lehdenjakaja sanoi ja vilkutti iloisesti hänelle.

"Kiitos samoin. Kyllä todella tänää on kaunis päivä!", Evelyn sanoi ja hymyili iloisesti pojalle.

Evelyn katsoi päivän lehdestä olisiko tällä kertaa töitä Esiintyjäuralta mitään töitä. Evelynin harmiksi taaskaan ei ollut.

Kun hän oli viemässä lehteä roskiin hän näki Georgen. Mies hymyili hänelle. Evelyn tunsi samaan aikaan onnellisuutta, mutta samalla vihaa.

"Mi-mitä sinä täällä teet", Eveyn sai kakaistuksi ulos. George vain hymyili.

"Tulin vain ilmoittamaan, että äpäräni on kuollut, ja kaikki on sinun syytäsi. Senkin takapajulan lontoolaishuora. Mä rakastin sitä lasta! Se oli mun tuotosta. Mä en olis halunnu luopuu siitä, mä rakastin sitä", George sanoi kylmästi, täynnä ivaa.

"Mä-mä en tarkotanut sitä. En mä halunnu et sun lapses kuolee, ku totta kai mä ymmärrän et sä rakastit sitä", Evelyn sanoi. Tytöllä oli omatunnon tuskia. George vain hymyili julmasti.

"Evelyn, mä takaan sulle että tapan sut, ja sun lapses, jos sä niit joku päivä saat. Säkää et koskaa saa kokea miltä tuntuu olla äiti. Ja jossä yrität saada sen jälkeenki lapsen, ja jos saat sen mä tapan senki, ja sun miehes. Sä jäät yksin, ja kantsii lukita koiras sisälle. Et voi koskaa tietää jos löydät sen tapettuna jostaki", George sanoi ja lähti kävelemään tontilta.

"Ai niin... Amykin kuoli", George sanoi ja käveli pois.

Evelyn juoksi sisälle taloonsa ja rojahti lattialle. Hän tunsi miten kyyneleet virtasivat hänen silmistään. Mä tapoin Amyn ja sen lapsen. Tää kaikki on mun syytä ja nyt George vihaa mua, ikusesti... ja se viel aikoo tappaa koko mun perheeni. Jos mä saan sellasen mun on muutettava pois.... mä en aijo päästää sitä sekopäätä mun perheeni lähelle.

Evelyn päätti koota itsensä ja kuivata kyyneleensä.
"Ai niiin mun piti viedä se lehti roskiin, ennen ku se mädäntyy tonne pihalle", Evelyn sanoi itsekseen. 

Kun Eve oli lähdössä ulos talosta hän näki posteljoonin. Sen kauniin jonka hänen oli määrä tavata, tai edes tervehtiä..

"Hei mä oon Evelyn Lynch ja asun tos hienos luksuslukaalis", Evelyn sanoi. Posteljooni naurahti.

"Mä oon Doris, ja mä tuon sulle joka päivä postit, kuten varmaa huomaatki", Doris sanoi. Hänellä ja Evelynillä synkkasi todella hyvin.

"Oli kiva tavata, Evelyn mut mun on jatkettava matkaa. Ai nii mun sukunimeni on McDonnel. Et jos haluut joku päivä soittaa löydät mut osotekirjasta", Doris sanoi. Vai et ihan Doris McDonnel, kohta tuut olee Doris Lynch josse musta riippuu.

"Okei soitan sulle joku päivä", Evelyn sanoi ja katsoi Doriksen menoa.

Samassa Even kimppakyyti saapui.

"Heippa Jelona", Evelyn huusi koiralleen joka vain raapi itseään.. Toivottavasti sil ei oo kirppuja.

Jelona meni nukkumaan uudelle pedilleen, joka varmasti kohta kastuisi, kun ulkona satoi vettä. Raukka koira :(

Töistä tullessaan Evelyn päätti tehdä sen tyylillä. Eve jalat varmaa amputoitiin töissä tai jotain?

Evelyn pääsi kotiin turvallisesti, ja hän omisti vieläkin jalat. JEE!

Evelyn sai töistä lahjaksi kylpyammeen, nyt hän pystyi pestä kirppuisen Jelonan.

"Jelonaa!", Evelyn kutsui koiraa joka saapui iloisesti kylpyyn. Nopeasti Jelona saatiinkin puhtaaksi.

Evelyn oli tuonut töistä kotiin naisen. Naisen nimi oli Tracy Cho.

George tuli ensi kertaa Even luokse välikohtauksen jälkeen. Hän vain mutisi omituisia

"Kohta Eve, kohta..."

Kello kävi jo kahta ja Tracy oli vieläkin Even luona

"Tracy eikös sun kantsis lähtee kotiin? Kun kello on kohta kolme", Eve kysyi. Tracy vain nauroi.
"Eei minun tarvitse", Tracy sanoi. Eve tunsi olonsa vaivautuneeksi hän halusi Tracyn äkkiä pois hänen kodistaan.

"No mä haluaisin mennä nukkumaan niin voisiksä lähteä?" Eve vain sanoi suoraan. Tracy vain nyökkäsi ja lähti pois.

Samassa tontille ilmaantui mustalaiseukko.

"Sä taas...", Eve sanoi närkästyneesti ja mulkaisi naista.

"Minä taas, kyllä. Huomasin että viime kerta ei sujunut odostusten mukaisesti niin.. Haluaisitko taas ilmaisen koekappaleen?" Mustalainen sanoi. Eve empi...

"Ääh hyvä on", Eve sanoi.

Samassa tontille ilmaantui hurmaava mies, nimeltään Kennedy Cox. Eve tunsi miten hänen sydämmensä pahkahtui, ja kun mies hymyili tälle hän oli sulaa vahaa.

"Hei, mun nimeni on Evelyn..."

"Mä oon Kennedy, tuttavallisemmin Ken. Mä työskentelen vapaaehtoisesti yliopiston kunto-ohjaajana"

"Ai... Mä oon Tiede uralla Laboratorioapulaisena", Evelyn sanoi. Kennedy hymyili tälle.

"Sä oot tosi kaunis, tiesiksä sen... sun olen ihanat silmät", Kennedy sanoi. Evelyn huoahti. 

"Ken tosi sulosesti sanottu, sul on ihanat silmät myöskin..", Evelyn sanoi. Ken vain hymyili tälle.

"Mä meen sanattomaks sun seurassas"

Kenin oli lähdettävä, kun aamulla oli jalkapallojoukkueen treenit. Ken veti Evelynin lähelleen ja suuteli tätä.

"Nähää huomenna, mä lupaan tulla", Ken sanoi ja suuteli Eveä.

Evelyn oli huolissaan. Jospa tää suhde menee liian nopeesti. Jospa Kenillä on suhde johonki toiseen, ja se jättää mut?

Evelyn ei jaksanut enää vaivata päätään Georgella. Hänellä oli Ken ja tämä varmasti rakastaisi Eveä maailman tappiin asti. Mutta siltikin Eve ei voinut unohtaa Georgen sanoja. Ne vainosivat häntä..

Aamulla Evelyn heräsi puhelimen pirinään. Kuka hemmetti soittaa tähän aikaan aamusta? Kellohan on vasta seittemän!

"Mmmhm... haloo?", Evelyn sanoi väsyneesti puhelimeen.

"Hei Eve-rakas. Tääl on Ken halusin kysyä, et jos saisin tulla teille tänää.."

"Joo ihan sama, vaikka... koska olisit tulos"

"Ihan just, ku treenit loppu tältä päivältä"

"Oorrait. Nähää kohta"

Evelynille tuli kauhea paniikki. Hän heitti vaatteet vain päälleen ja korjasi meikkiään. Yyh mun hiukset on iihan likaset...

Evelynille tuli pakokauhu. Jospa mun vaatteet oon liian lapselliset sille? Mun pitää pukee jotaki parempaa, ehkä mun alkuperäset vaatteet... Tää sininen paita on kyl hieno.

Samassa Ken tulikin jo Even luokse

"Hei rakas", Ken sanoi ja silitti Even poskea. Evelyn vain hymähteli.

"Eve kulta... Mä tiiän et mä ehkä meen liian nopee, mutta...", Ken aloitti.

"Niin?" Eve sanoi. Ken ei saanut mitään suustaan ulos.

"Ken haluuksä muuttaa mun luokseni", Eve vain tokaisi. Hän ei tajunnut, että oli sanonut sen.. Ken hymyili ja nyökkäsi
"Se oli se asia jonka halusin sanoa.. Mä rakastan sua vaan niin paljon" Ken ja Evelyn halasivat ja suutelivat. Kohta me ollaa Herra ja Rouva Lynch ja me saadaan kasa lapsia!

Ken ei tuonut kuin vajaat 1§ perheeseen. Raha oli tiukalla niin pariskunnan oli pärjättävä muroilla. Ken valmisti mielellään vaimolleen ruokaa, joka sillä hetkellä siivosi kylpyammetta.

"Miltä maistuu?" Ken kysyi.

"Perusmuroilta", Evelyn vai sanoi. Ken harmitteli, kun Evelyn ei arvostanut hänen kokkaustaitojaan.
"Mut kyl nää on parempia, kun mun tekemät", Evelyn sanoi nopeasti ja Ken ilahtui.

"Kiitti rakas"

Tila ongelma vaivasi Kennedyä. Hän halusi töitä, koska hänelle ei ollut vakituista työtä. Hän oli eronnut kunto-ohjaajan työstä. Hän haki töitä poliisi uralta. Sieltä sai mojovaa palkkaakin.

Doris oli näemmä tuonut postin.. hyvin omaperäisesti.

Evelyn oli  maksamassa kirjeita kun näki jotakin jumalaista..

Nimittäin tämän herran. Herra oli tunnettu öljyparonin poika, Daniel Bones. 

"Herra Bones. Mitä ihmettä teette minun tontillani?" Evelyn yritti kuulostaa hyvin viralliselta.
"Tulin vaa iltapäivä kävelylle, kun näin todella jumalaisen olennon, nimittäin teidät..." Daniel sanoi. Evelyn tunsi miten hän punastui

"Eeh... kiitos..", Evelyn sai sanottua. Daniel vain hymyili.

"Sääli kun teillä on näemmä herra talossa, muuten olisin kellistänyt sut tähän ruohikolle ihan heti", Daniel sanoi suoraan. Evelyn vain katsoi häntä suu ammollaan.

Evelyn maksoi postin ja tunsi kuin joku katsoi häntä. Hyi tuhma Daniel, varattu nainen juu nou?

Kennedy ei kauheasti pitänyt Danielista, kun tämä vikitteli tämän tyttöystävää.

Kennedy kutsui Evelynin luokseen ja kaappasi tämän suudelmiin.
"Sä oot mun ykköstyttö tiedäthän sä sen?" Kennedy sanoi tyttöystävälleen.

"Ja sä oot mun ykköskundi", Evelyn sanoi ja suuteli Kennedyä.

Kennedy halusi muuttaa tyyliään, että voisi näyttää Evelynille, että hän ei olisi pelkkä hikinen kunto-ohjaaja.

"Kulta mitä sä teet sielä?" Evelyn kysyi kun tuli ovelle

"Älä tuu tänne! Mee istuu sohvalle jonka ostin meille. Mul on sulle yllätys"

Evelyn meni istumaan Kenin ostamalle sohvalle. Hän kuuli askelia ja näki Danielin edessään. Hän istahti tämän viereen.

"Evelyn mä rakastan sua", Daniel sano ja kaatoi Evelynin sohvalle ja nousi tämän päälle

"Mitä sä.." Evelyn sai sanottua, kun Daniel suuteli tätä. Evelyn potkaisi miehen maahan.

"Senkin saastanen ukko! Mä en halua sua mä rakastan Keniä en sua, oot sairas mee naimaan vaikka Bröönei Störsseliä jos halua mulle on ihan yks ja hailee mut muhun sä et koske!" Evelyn sanoi. Daniel oli hiljaa ja istahti Evelynin viereen, muttei tehnyt mitään.

Samassa Ken tuli ulos uutena miehenä.

"Rakas sä näytät ku filmitähdeltä!" Evelyn huusi ja nousi ylös sohvalta.

Ken tanssiti tyttöystäväänsä, kun Evelyn huomasi jotakin. George! George vain hymyili viekkaasti ja lähti pää kolmantena jalkana pois..

"Kuka toi oli Eve?"

"Mä selitän sulle joskus..." Evelyn sanoi hiljaa

Ken vain nyökkäsi ja näki Danielin vieläkin tontilla.

"Kiva että kävit, mut nyt sun ois aika lähtee", Ken sanoi. Daniel hymyili vain.

"Joo kyllä... heippa", Daniel vain sanoi ja lähti tontilta.

"Kultaa sä oot mun ainokainen rakastan sua ikusesti", Ken lauleskeli Evelynille, joka  vain hymyili.

"Sä oot ihana", Evelyn sanoi. Aah puppy love <3

Kohta puoliin Evelynin kimppakyyti saapui. Oikeesti vaarallisen näkönen täytyy myöntää.

Evelyn lähti töihin ja Ken oli viluttamassa.

"Heippa rakas, tiiän et saat ylennyksen!" Ken kannusti.

"Kiitti kulta!" Evelyn sanoi ja kipusi kyytinsä.

Kun Evelyn oli lähtenyt George ilmestyi taas.
"Hei Ken..." George sanoi. Ken nielaisi.. mistä tuo mies tiesi hänen nimensä.
"Kuka helvetti sä oot? Mee pois mun tontiltani tai soitan poliisit paikalle!" Ken huusi kurkku suorana. George vain nauroi.

"Ei mua Ken pelota", George sanoi ja lähti pois.

Miltein heti puhelin soi, kun George oli kadonnut tontilta.

"Kennedy puhelimessa"

"Mä varotan sua, sun naises on vaarallinen sulle. Mä tapan sut ja teidän tulevat lapsenne, joten kannattaa varoa... nyt mä tiedän miltä sä näytät, ja tiedän miltä Evelyn näyttää... kuoleena"

***

Pelottaviin not tunnelmiin jätän tän kakkos osan. En saanut toista osaa vuoteen 2010 mutta ei se mitään! Sitä enemmän osia tälle vuodelle. Kolmos osa tulee varmasti jonakin lähipäivinä, mutten lupaa mitään.. Mutta anyways kommentoikaa ja kertokaa mielipiteenne!

***

Evelyn saapui pitkän lentomatkan jälkeen SimCityyn. Hän asui pari päivää lentokentän hotellista, kunnes sai seuraavan pikalennon Kaunialaan. Kaunialan pohattaperhe Goottilat olivat iloisia kustantaessaan Evelynin uudet huonekalut, mutta ties mistä he ovat huonekalut löytäneet

Evelyn katseli närkästyneenä tonttiaan. Monet kirosanat pyörivät hänen päässään ja taksikuskille hän ei halunnut turhautumistaan purkaa, vaikkakin se törkeä paska olisi sen ansainnutkin.. Julkeaa heittää matkustajien matkalaukut matkustajien päälle. Kirotut taksikuskit.

Mutta siinä hän oli yli ison tontin ja sitäkin pienemmän tönön edessä. Tönö oli varmaankin rakennut 1500-luvulla, koska siinä kasvoi hometta ja se oli suurinpiirtein pelkkä raunio.

Mutta ei auttanut itku markkinoilla tuo tönö, enemmänkin ulkohuusi, oli Evelynin uusi koti, halusipas hän sitä tai ei... ja voin taata ettei hän halua.

Tönö oli sisältä.. viehättävä... Sänky näytti laholta, puulattiaa ei ollut uusittu eikä sielä voinut kävellä paljas jaloin. Tikut tuntuivat tulevan Evelynin conversien läpi.

Pienen sisustamisen (lue: maton, peilin ja puhelimen laiton) jälkeen talo oli sievä. Just joo ja lehmät lentää tää on vielki se sama lantakasa, vaikka kuinka sitä siistisi. Voi Evelyn...

Ruoanlaitto ei ollut koskaan Evelynin lempipuuhaa, hänhän ei melkeen koskaan syönyt mitään johtuen takavuosien syömishäiriöstä, mutta koska ylihuolehtiva äiti oli pitänyt huolen, retkahdukseen asti, tyttärensä ruoasta oli Evelyn tottunut syömään, vaikkakin tämä ei olisi mitenkään sitä tahtonut.

Syötyään 1/3 hänen muroistaan päätti neiti heittää ruokansa pois, vaikka hänellä ei olisi varaa tehdä niin...

Heittäessään vihaisesti kertakäyttö astiansa pois hän kuuli askelia. Kun hän kääntyi katsomaan kenelle ne kepeät askeleet kuuluivat hän naurahti. Lehdenjakaja...

Mutta koska lehdenjakaja oli ainoa sivilisaatio Kaunialassa sillä sekunnilla Evelyn päätti mennä tervehtimään sitä.. siis häntä.

"Moi mä olen Evelyn"

"Mm... hei mä olen Amy Jones, tuttavallisemmin äämy", Amy sanoi ylipirteästi, hiukan ironisella äänellä
"Äämy vai..." Evelyn mutisi

"No äämy, mitä kouluu sä käyt, kerro vähä itestäs"

"Joo tota kerro sä eka itestäs", Amy sanoi ja katsoi kummallisesti huitovaa Evelyniä.

"No mä muutin tänne Lontoosta, eli en kauheesti tunne paikallisia, mul ei oo paljookaa rahaa vaajat 100§, koska taksit täällä maksaa ihan helvetillisesti", Evelyn selitti hyvin innokaasti. Vihdoikin joku joka jaksaa kuunella häntä

"Kuunteleksä yhtää mua?!" Evelyn rääkäsi ja Amy havahtui

"Ai sori mä mietin vaan miten pääsisin tästä tilanteesta pois, mut soitellaan", Amy sanoi ja lähti juosten pois heittäen Evelyniä päivän lehdellä

Päivän lehdessä oli työpaikka ilmoituksia ja paras palkkaisin niistä oli Koehenkilö, joten Evelyn päätti valita sen. Samalla joku takapajulan jätkä päätti tuoda Evelynille paketin joka sisälsi parin tuhannen simpan tietsikan.

Koska Evelynista tuntui, että hänellä oli rahaa nyt kuin roskaa päätti neiti käydä tuhlaamassa varojaan paikalliseen vaateliikkeeseen nimeltä Vaatekauppa. Oma peräistä...

Taksi saapui parin minuutin odotuksen jälkeen. Samoihin aikoihin kun Evelyn astui taksiin, tietty peppu pystyssä pääti vanhemman puoleinen rouvas henkilö kommentoida asiaa
"Hyvä neiti housut jalkaan, minä en edes ymmärrä niitä lenkiksejä ja nyt joku tulee vain sukkasilteen ulos keskellä talvea"

Evelyn saapui Vaatekauppaan nopeasti. Hänen piti vaihtaa taksia Siniperässä, koska Kaunialan taksit eivät enää käyneet Siniperässä. SimCity kun on niin hieno paikka asua...

"Hei ja tervetuloa Vaatekauppaa... No hei sulle muru", tiskin takana seisova teini-ikäinen kehuskeli Evelyniä

"Haha kiitti kehuista, mutta arvostaisin ihan helvetisti sitä ettet kutsuis mua muruks"

Koska syy siihen miksi Evelynin oli pakko päästä Vaatekauppaan oli vaatteet niin hän päätti testata isoa vaatekerrointa päälleen.

"Hei muru päästä mut sisään tahdon nähdä sun tissis", joku random mies tuli maanittelemaan Evelynin sovituskoppiin. Mies yritti riuhtoa verhoa auki, mutta Evelyn piti siitä kiinni.
"Mee pois, mä en haluu sua tänne ja en oo näyttämässä kenellekkään, varsinkaan sulle mun tissejä" Evelyn rääkyi.

"Ei sit et sit saa James Cosmolta mitään muutakaan tyydytystä, muru"

Se oli viimeinen pisara herkälle Evelynille, joten tämä tönäisi kaljalta haisevan miehen maahan

"Senkin saastanen paska, jätä mut rauhaan ja mee kiusaa äitäs senki sairas kusipää", Evelyn huusi miehelle, joka vain naureskeli tälle.

"Älä huolehdi kulta, mä jätän sut rauhaan... toistaseks", James sanoi ja liikkestä pois.

Evelyn päätti ahdistelusta huolimatta mennä testaamaan uusia vaatteitaan ja piti niistä todella. Hän päätti ostaa tämän ja monta muuta vaatekappaletta.

"Moi taas, mu... neiti", kassapoika korjasi itseään ja yskäsi vaivalloisesti

"Hei vain", Evelyn sanoi ja katsoi surullisesti ulos missä James oli vielä

"Hmm jossä haluut mä voin häätää sen pois täältä", kassapoika sanoi. Evelyn yritti etsiä nimilappua ja löysikin sen.

"Kiitos, mutta ei tarvitse. George", Evelyn hymyili ja antoi rahat.

"Hyvä on, mutta jos seuraavan kerran tulet ja hän tulee vielä häiritsemään autan mieluusti sinua, jos siis haluat..." George sanoi ja hymyili.

"Nimeni on muuten sitten Evelyn, ja katsoo nyt on sinulla kummiskin omat asiasi täällä kassalla, mutta lähden nyt heippa".. Aaah romanttista

Romantiikan täyteisin hetken jälkeen Evelyn soitti taksin kohti kotiaan. Hän tunsi Jamesin pistävän katseen ja kun hän vilkaisi taakseen hän näki miehen seiskelevan Vaatekaupan yläkerran ikkunassa.

Evelyn tunsi miten yksi pieni kyynel muuttui kyynel virraksi. Häntä ahdisti todella. 

Taksi saapui nopeasti Vaatekaupan pihaan ja Evelyn kipitti nopeasti sinne. Taksi kuski halusi käydä paikallisella ilmaiskirpputorilla, ilmaiseksi tietty ja niin Evelyn ja taksikuski saivat kaiken tarvitsemansa. Ainoa mitä sielä ei ollut oli tuoli, mutta sieltä sai sitäkin hienomman vaatekaapin. Evelyn oli tyytyväinen.

Evelyn päätti kokeilla uusia vaatteitaan ja otti päällensä vanhan vihreän paitansa ja uudet sukkahousut. 

Koska Evelyn ei koskaan ollut oppinut kokaamisen hienoa taitoa päätti neiti ottaa pakastimesta valmisaterian, joka paloi vanhan ja ränsistyneen kaasu-uunin takia. Hän yritti syödä aah niin herkullisen näköistä ruokaansa kunnes joku koputti oveen.

Ulkona seisoi todella kaunis nainen. Ainakin Evelynin mielestä.

"Hei ja tervetuloa aah niin ihaniin Kaunialaan. Mä olen Nalla Kaappinen ja mä asun tuolla Kaunialan ydinkeskustassa, ja ihan näin btw sul on ihanat hiukset", Nalla sanoi hiukan ylipirteästi Evelynin makuun, mutta oli kiva tutustua uusiin simeihin.

"Joo hei, kiitti mä olen Evelyn Lynch, mutta lähimmät ystävät ja äiti kutsuu Eveksi ja näin btw sulki on ihanat hiukset", Evelyn sanoi ja hymyili. Hän ei halunnut olla töykeä uutta tuttavuuttaan kohtaan, mutta kuka haluaisi?

Tontille myös saapui kaksi HRG haasteeni kolmannen vai toisen sukupolven aah niin komeita simejä. Phil ja Alex Amstrong...

"Noi ei oo kyl mistää komeimmasta päästä, siis noi jätkät joilla on identtiset vaateet", Evelyn arvosteli. Nalla veti tuiman ilmene kasvoilleen.
"Toinen noista ei-mistää-kommeimasta-päästä oleva, Phil on mun poikaystävä", Nalla sanoi närkästyneesti.

"Nalla venaa, anteeks en tienny", Evelyn sanoi surumielisesti.
"Ei ole niin vaikeaa miettiä mitä sanoo", Nalla sanoi ja huokaisi surullisesti.

"En mä oikeestaa oo sulle vihanen koska en tunne kumpaakaan noista. Mä kusetin sua vaan, mut älä kummiskaa puhu kenestäkää tollee paskaa, eteenkää mun seurassa, ku mul on aika deep conection kaikkiin syrjittyihin, ku mua syrjittii pienen ja tällee", Nalla selosti. Evelyn oli pahoillaan. Syystäki...

"Joo anteeks, muaki kiusattiin pienen, mut mä varmaa nyt jotenkin säteilen mun kaikkee turhautumista ja vihaa kaikkeen", Evelyn selosti, vaikka Eve ei tahtonut puhua noista asioista puoli tutuille.

"Mut hei tiiäksä mitää hyvii menomestoi minne vois mennä pokaa jonkun?" Evelyn kysyi Nallalta joka naurahti

"No joo kyl mä tiiän pari mut mä oon aika busy koko viikon, vapaudun vast perjantai-iltana, kun mul on vapaapäivä, mut mennäänks vaikka sillo. Mun pitää kyl ikävä kyl nyt lähtee, kun mun vuoro alkaa tunnin pääst ja pitäis ehtii käydä viel suihkus, mut nähdään sit Eve", Nalla sanoi ja hivuttui tontilla pois.

"Joo nähää sit", Evelyn sanoi "Hei haluuksä mun numeron?"

Numeroiden vaihtamisen jälkeen Evelyn päätti mennä jatkamaan "herkku"ruokaansa.

Evelyn vei kertakäyttö astiansa roskiin kun tapasi tontillaan naisen

"Hei", Evelyn sanoi. Nainen mulkaisi häntä.
"Oletko Evelyn Lynch?" 
"Joo, kui?"

"Olen sosiaalityöntekijä Maria Puusto-Ahokangas, ja tulin ilmoittamaan, että äitisi tullaan tappamaan raa'asti"

"Anteeksi kuinka?"

"Niin, kuulit hyvin, olen pahoillani jos olit läheinen hänen kanssa"

"Joo anteeksi, mutta olette lontoolaisia ette mitään sekopäisiä kannibaaleja!"

"Äitisi on tuomittu kolmen soaiaaliviranomaisen vahingottamisesta ja yhden raa'asta ja verisestä tappamisesta, minulla on kuvia jos tahdot nähdä"

"En tahdo olkaa hyvä ja painukaa vittuun minun tontiltani". Evelyn heitti astiat roskiin ja käveli takaisin sisälle tuohtuneena.

Evelyn tunsi kyynelten kiihkoavan silmistään. Ekaks mut viedää pois mun äitin luota ja sit viel ne aikoo tappaa mut mutsini... tää tää ei oo reilua

Evelyn heräsi yhdeksältä illalla. Hän tunsi miten hänen sielustaan kuin olisi revitty osa. Äiti..

Evelyn päätti unohtaa ongelma, vaikka se tuntui surkealta. Hän oli nyt ainoa joka jatkoi Lynchin sukua, joten oli aika mennä pokaamaan jostakin mies. Jostain syystä George pyöri Evelynin mielessä.

Evelyn soitti taksin mutta näki pienen koiran tontillaan.

"Hei pikkuinen", Evelyn sanoi ja silitti pientä koiraa. Häntä harmitti, koska oli soittanut taksin ja se tööttäili vihaisesti. "Odota täällä tulen parin tunnin päästä", Evelyn kuiskasi koiralle.

Evelyn saapui baariin nimeltä Vampyyrin viha. Ja tästä voi päätellä, että??

Porukkaa alkoi saapumaan Vampyyrin vihaan ja samoin myös Phil Amstrong.
"Hei neiti herutas vähä tännekki", Phil flirttaili Evelynille joka vain tyytyi katsomaan miestä naureskellen. In your dreams

Vampyyrin viha alkoi tuntua jotenkin ahdistavalta niin Evelyn päätti kokeilla toista baarina nimeltään Lulun baari. Tällä baaril ei oo sentää epäilyttävää nimeä

Evelyn asteli pitkin punaista mattoa. Kuvitelkaa paparazzit noide köysien taakse... ja sit Evelle sellaset isot aurinkolasit jaja

Evelyn päätti suunata kohti baaritiskiä

"Yks mehudrinkki", Evelyn sanoi ja hymyili baritistille.
"Ooksä varmasti tarpeeks vanha, kun olet aika baby face, mutta uskotaan tällä kertaa", baarimikko, tai varmaankin baariliisa sanoi. Evelyn vain hymyili ja joi drinkkinsä nopeasti

Evelyn pääti drinkin jälkeen lähteä kotiin. Missään ei ollut miehiä, paitsi Phil Amstrong ja naisia sitäkin enemmän. Ääh onks Kaunialassa mukamas joku helkkarin akkavalta...

Evelyn sai lievän hermoromahduksen kun näki näkymättömiä torkakoita ja läpinäkyviä, isosilmäisiä kissoja. Mulla... siis Evelynillä on hieno teoria, että torakat seurvaa ilkeitä noitia...

Noita päätti lähtea, ja sitten torakat tuli esille. Kaikki ahdisti taas Evelyniä.. Hänen mieleensä tuli hänen äitinsä ja kaikki ongelmat. Onneksi taksi tuli juuri sopivasti..

Evelyn saapui kotiinsa ja löysi ei-niin-kivan-yllätyksen. Nimittäin koira näemmä odotti Evelyniä vaikka kello kävikin jo 2 aamulla. No ei se mitään kiva koira ja näin.

Evelyn tykäistyi koiraan ja antoi hänelle nimeksi Jelona.
"Tervetuloa uuteen kotiis, Jelona. Sä oot kun mun vanha koira, joka kuoli jo 2 vuotta sitten", Evelyn leperteli koiralleen.

Evelin päätti vaihtaa takaisin värikkäisin vaatteisiin ja käydä suihkussa. Jelonan tyttö käski sisälle, kun oli lopettanut lelulla leikkimisen.

Pieni masennus painoi Evelynin mieltä ja hän päätti mennä nukkumaan. Olihan neidillä töitä aamulla. Mutta onneksi vasta yhdeltätoista... huomenna hän päätti mennä katsomaan Georgea...

***
Miettikää sain ekan osan vihdoin valmiiksi ja nyt tiedän, ettei tapahdu ku edellisillä kerroilla, eli että se katoaa koska nyt tallennan sen, mutta risut ja ruusut ovat toivottuja.